Muimui, murut!
Niin se aika on humpsahtanut edellisen postauksen jälkeen ja tapahtunut on sitä sun tätä. Vatsa oikutteli etelänreissun jälkeen ihan tarpeeksi pitkään ja se imi viimeisetkin mehut tuossa välissä.Muuten aika menee töissä ja treenailussa: Zumbaa (uusi innostava ohjaaja, kun se eka hihkui ja kiljui liikaa), kahvakuulaa, tanssia, tanssijumppaa, salia, core-keskivartalojumppaa sekä vesijuoksua (harvemmin, mutta ehkä jatkossa useammin, kun tuo lähimmän uimahallin remppa vihdoin valmistui.) Bollywood-tanssiakin on tullut tässä välissä kokeiltua kerran - oli muuten aika hikistä hommaa - ei se mikään ihme ole, että ne intialaiset bollywoodstarat on nih hoikkia, ku hyppipomppivat silleen ;)
Viimeisimpinä liikuntamuotoina mukaan on tullut Porin kaupungin juoksukoulu ja suunnistus - lempilajini sieltä lähes esihistorialliselta ajalta, jota myös nuoruudeksi kutsutaan.Kuten olen aiemmin kirjoittanut, harrastin lapsena ja nuorena suunnistusta ihan kilpatasolla. Nyt on aikaa edellisestä suunistusretkestä kulunut 15 vuotta ja alle kuukauden kuluttua koittava Venlojen viesti on saanut minut taas tarttumaan karttaan ja kompassiin.
Ensimmäinen kokeilu oli viikko sitten torstaina iltarastit Nuuksion vieressä. Eräiden kavereiden yllyttämänä (yllytyshullu, minäkö??) valitsin kolmen ja viiden kilometrin ratojen väliltä sen pidemmän ja... No, tavoitteenanihan oli, että a) löydän kaikki rastit ja b) pääsen maaliin ennen sen sulkemista. Paria isompaa pummia lukkunottamatta reissu meni hyvin. Aikaa tuhraantui kyllä ihan kiitettävästi, mutta ei suunnistustaitoni ihan niin pahasti ruosteessa olleet kuin olisi voinut luulla ;)
Uudestaan piti päästä jo heti sunnuntaina ja seuraavan kerran eksymisharjoituksia olisi tarkoitus mennä kokeilemaan heti huomenna. Ehkä paras merkki siitä, että oikeaan suuntaan olen menossa on se, että joka ikinen kerta, kun rastilippu vilahti näkökentässä, pinkaisin juoksuun aivan samoin, kuin nuoruudessani. Voi sitä löytämisen riemua - se ei ole näköjään kadonnut yhtään minnekään :D
Ruokailupuolella ei ole suuria muutoksia tapahtunut. Keskimäärin kaksi ruokailua päivässä niin, että esimmäinen yleensä n. klo 13.00 jälkeen ja toinen jossain aikavälillä 17-21. Joskus treenipäivinä myöhempi ruokailu venyy lähemmäs kymmentä illalla, mikä ei ole välttämättä ihan niin hyvä asia.Ruoat menevät pääasiassa matalan LCHF-tyylin mukaisesti nykyään. Treenipäivinä olen joskus ottanut verigreipin, pähkinöitä, manteleita tai tummaa suklaata buusteriksi ennen reeniä (varsinkin silloin siitä on tuntunut olevan apua, kun olen reenannut useamman tunnin putkeen.)
Unenseurant on tuonut sen verran tuloksia, että ihan sellaisilla minimitunneilla ei enää kovin usein tule nukuttua. Unen laatu on hyvää ja siitä kertonee kai sekin, että olen taas alkanut unissakävelijäksi. Yksi taulu oli siirtynyt naapurihuoneeseen erään yön aikana...
Että tällaista täältä näin toukokuun loppupuoliskolla. Kesä tulee ja The Juoksukoulua, suunnistusta, avovesijuoksua ja ties mitä :D Kuntosalijäsenyyden laitoin kesän ajaksi tauolle ja ajattelin tehdä lähempää tuttavuutta tuon lähiuimahallin kuntosalin kanssa. Painonnostajakaverini on luvannut opastaa minut raudan maailmaan - eli sitä odotellessa muimui, muruset, jos tänne eksytte ;)
