Viimeisen parin viikon ajan olen pitänyt uniseurantaa - lähinnä sen määrän seurantaa, mutta tässä lähes toivottomassa univelkasysteemissä mikä tahansa seuranta on hyväksi. Olen asettanut tavoitteeksi nukkua sellaiset 7,5 tuntia yössä - tämä siksi, että olen huomannut kestäväni hyvin töissä ja kotona koko päivän simahtelematta välillä. Miinukset unisaldooni (ja plussat) tulevat siis tästä määrästä laskettuna.
Viikko 1. Pe 18.11- Pe 25.11
pe-la 10h
la-su 4h (Juhlat)
su-ma 6h
ma-ti 4h (Myöhään oopperassa)
ti-ke 5,5h
ke-to 5,5h
to-pe 6,5h
Tuosta jos vaihtaisi noi neloset kasiksi ja kutoseksi, sais aika normaalin viikkounirytmin mulle. Ekalla viikolla unta tuli siis 41,5h ja univelkaa -11h yhteensä, ja jos ottais noi nelosmuutokset, olisi ns.perusunivelka -5h. Käytännössä toi menis arkipäiville, sillä normaaliviikonloppuina nukun hyvin ja sikeästi ( Ja yritän vähentää univelkojani)
Viikko 2. Pe 25.11 - Pe 02.12
pe-la 9h
la-su 7,5h
su-ma 6,5h
ma-ti 3h
ti-ke7,5 h
ke-to 6,5 h
to-pe 5,5h
Toinen seurantaviikko menikin sitten aavistuksen paremmin, kuin aiemmin - lukuunottamatta tuota ma-ti yötä, joka meni sitten häröilyksi. Kokonaissaldo oli 45,5h eli miinusta tuli -7h. Jos ton kurjan kolmosen voisi vaihtaa vaikka kutoseksi, tarkoittaisi se normiviikkona -4h vajausta.
Tämä "normiviikko" on aika huolestuttava juttu. Jos ajatellaan, että nämä pari esimerkkiviikkoa ovat poikkeuksia vuoden aikana, ehkä hyvinkin satunnaisia, on vuoden aikana kertyvä univaje tosi, tosi paha juttu. Ajatellaanpa, että keskimäärin viikossa tulee tuollaiset 4-5 tuntia univelkaa nyt jo kymmenettä vuotta kasvavaan univelkakuormaani. Kun vuodessa on 52 viikkoa ja mukana on myös näitä yllä olevien esimerkkien kaltaisia todella huonosti nukuttuja viikkoja, niin voidaan laskea, että -5 tunnin vajeella vuodessa tulee vajetta -260 tuntia.
Otetaan tässä vielä huomioon se, että mennyt karppiausvuosi on parantanut nukkumistani sekä määrällisesti että laadullisesti. Ja että tämä on viimeisen kymmenen vuoden kroonisen univajeen vuosista ollut se paras unien määrälläkin mitattuna. Niin on kai sanomattakin selvää, että kohdallani puhutaan jo tuhansista univelkatunneista. Näitä siis yksi kerrallaan vähentämään tästä hetkestä alkaen.
Hyvää yötä ja täältä tähän.
5.12.2011
27.11.2011
Taas pitkästä aikaa...
No niin - ei ole sitten aikaa ja tarmoa tämän päivittämiseen riittänyt. Kokeillaan nyt sitten kuitenkin ;)
Alkoholilakko oli ja meni - aika hienosti osasin sinnitellä, mutta mieheni tarjoama kuohujuoma vei sitten voiton eräässäs spessukonserttijutussa tuossa marraskuun alussa. Kaiken kaikkiaan lakkoon humahti (helposti) sellaiset 6+ viikkoa ja olo oli kyllä kieltämättä aika jees. Suoittelen vilpittömästi ja aion kyllä kokeilla uudestaan - ties vaikka tuo jatkuisi seuraavalla kerralla pidempäänkin ;)
Nukkumista olen yrittänyt myös opiskella... Huom! Paino on sanalla yrittänyt. No, viikonloppuisin tulee kyllä pääsääntöisesti nukuttua ihan normaalia enemmän, mutta viikot meinaa lipsahtaa kokonaan tärviölle. Kyllähän minä sen tajuan, että jos vähän nukkuu, ei sitä ihminen jaksa silloin a) laihtua ja b) touhuta normaaliin malliin esimerkiksi duunissa. Mutta minkäs teet, kun hommaa riittää, niin kiltti tyttö silloin tekee - eikö?
Stressinhallinta on toinen, joka on tässäs ollut opettelussa. Siinä olenkin hieman edistynyt ja se on kyllä näkynyt sitten tulla mielentilan puolella ihan selvästikin - olen lähipiirin mielestä ollut normaalia iloisempi. Jatkan harjoitteluja...
Yhteenvetona tästä treenauksesta o se, että väsynyttä naurunräkätystä on kuuluut viime aikoina ihan kunnolla täältä suunnalta ;)
Kaisa Jaakkolan hormoonikirja on menossa nyt ns. sisälukuvaiheessa toista kertaa läpi ( tämä siksi, että ensimmäinen lukukerta ei antanut juuri syventymismahdollisuuksia). Kirjassa on palon mielenkiintoisia näkökulmia hormoonien vaikuttamiseen kropassa, mutta ainakin minua siinä ärsyttää tuo lisäravinteiden tunkeminen joka välissä. En ole ihan niin vannoutunut lisäainefriikki, että nuo opit menisivät ihan pureskelematta läpi. Vatsan happotasapaino ja suoliston bakteeritasapaino olivat ehkä kaikkein mielenkiintoisinta luettavaa - ja jonkin verran olen oppeja ottanut käyttöönkin. Esimerkiksi vissyä menee nykyään paljon vähemmän, kuin aiemmin.
Mitäs muuta? No, aika monesti tuo karppausuutisointi on noussut ärsytyskynnykseni yli, mutta koska en osaa ärsytykseltäni niin hyvin kirjoittaa, olen päättänyt jättää ärhäkän kommentoinnin esimerkiksi Jussin ja Koltan ruodittavaksi. Heiltä homma sujuu huomattavasti paremmin kuin minulta ;)
Kroppa pienenee pieniä tasannekausia lukuunottamatta kivaa vauhtia ja olen taas opetellut esimerkiksi juoksemista (Minulle erittäin haasteellista...). Vesijuoksu on ilmeisesti aika hyvä laji, sillä vuoden vesitahkoamisen jälkeen lähes kylmiltään vedetty tunnin juoksu-kävelylenkki ei tuottanut juurikaan tuskaa ja meni helposti. Lisää liikunta-asiaa tulee jatkossa lisää tässä blogissa.
Täältä tähän!
Nih!
Alkoholilakko oli ja meni - aika hienosti osasin sinnitellä, mutta mieheni tarjoama kuohujuoma vei sitten voiton eräässäs spessukonserttijutussa tuossa marraskuun alussa. Kaiken kaikkiaan lakkoon humahti (helposti) sellaiset 6+ viikkoa ja olo oli kyllä kieltämättä aika jees. Suoittelen vilpittömästi ja aion kyllä kokeilla uudestaan - ties vaikka tuo jatkuisi seuraavalla kerralla pidempäänkin ;)
Nukkumista olen yrittänyt myös opiskella... Huom! Paino on sanalla yrittänyt. No, viikonloppuisin tulee kyllä pääsääntöisesti nukuttua ihan normaalia enemmän, mutta viikot meinaa lipsahtaa kokonaan tärviölle. Kyllähän minä sen tajuan, että jos vähän nukkuu, ei sitä ihminen jaksa silloin a) laihtua ja b) touhuta normaaliin malliin esimerkiksi duunissa. Mutta minkäs teet, kun hommaa riittää, niin kiltti tyttö silloin tekee - eikö?
Stressinhallinta on toinen, joka on tässäs ollut opettelussa. Siinä olenkin hieman edistynyt ja se on kyllä näkynyt sitten tulla mielentilan puolella ihan selvästikin - olen lähipiirin mielestä ollut normaalia iloisempi. Jatkan harjoitteluja...
Yhteenvetona tästä treenauksesta o se, että väsynyttä naurunräkätystä on kuuluut viime aikoina ihan kunnolla täältä suunnalta ;)
Kaisa Jaakkolan hormoonikirja on menossa nyt ns. sisälukuvaiheessa toista kertaa läpi ( tämä siksi, että ensimmäinen lukukerta ei antanut juuri syventymismahdollisuuksia). Kirjassa on palon mielenkiintoisia näkökulmia hormoonien vaikuttamiseen kropassa, mutta ainakin minua siinä ärsyttää tuo lisäravinteiden tunkeminen joka välissä. En ole ihan niin vannoutunut lisäainefriikki, että nuo opit menisivät ihan pureskelematta läpi. Vatsan happotasapaino ja suoliston bakteeritasapaino olivat ehkä kaikkein mielenkiintoisinta luettavaa - ja jonkin verran olen oppeja ottanut käyttöönkin. Esimerkiksi vissyä menee nykyään paljon vähemmän, kuin aiemmin.
Mitäs muuta? No, aika monesti tuo karppausuutisointi on noussut ärsytyskynnykseni yli, mutta koska en osaa ärsytykseltäni niin hyvin kirjoittaa, olen päättänyt jättää ärhäkän kommentoinnin esimerkiksi Jussin ja Koltan ruodittavaksi. Heiltä homma sujuu huomattavasti paremmin kuin minulta ;)
Kroppa pienenee pieniä tasannekausia lukuunottamatta kivaa vauhtia ja olen taas opetellut esimerkiksi juoksemista (Minulle erittäin haasteellista...). Vesijuoksu on ilmeisesti aika hyvä laji, sillä vuoden vesitahkoamisen jälkeen lähes kylmiltään vedetty tunnin juoksu-kävelylenkki ei tuottanut juurikaan tuskaa ja meni helposti. Lisää liikunta-asiaa tulee jatkossa lisää tässä blogissa.
Täältä tähän!
Nih!
3.11.2011
Tattadaa - täällä taas
Oii zorizorizori, rakkaat lukijani, kun olen ollut niin kovin poissaoleva viime aikoina. On nimittäin pitänyt kiirettä ja kiirettä... Nukkumista olen yrittänyt opetella - aina välillä onnistuenkin ja stressiäkin olen saanut pikkuhiljaa hallintaan ja sen huomaa kyllä monellakin tavalla.
Unen määrä nyt on ollut viime aikoina enemmälti keskittymiseni kohteena ja olenkin laatinut tällaisen Zeen oman unikategorisoinnin:
- Normiöinä (lue:arkipäivinä) unien määrä on jossain siellä 4-6 tunnin väleillä + lisäksi bustorkut päivisin 15-35 min...
** jatkuva väsymys
** keskittymiskyvyn puute
** "puhti poissa"
** stressin määrä tuplaantuu
- Viikonloppuisin tulee nukuttua sitten huomattavasti enemmän 9-11 h + päiväunet automatkoilla 1-2,5 h
** virkeyttä on
** voimia on
** ehtii ja jaksaa tehdä kaikkea mahdollista
** stressin määrä pienenee
- Bileviikonloppuina myös yöunet kärsivät... ja määrä on tuolloin 6-8 h
** seuraukset kuten normiöinä
Einormiyönä unien määrä on 7-8 h välissä
** seuraukset kuten hyvin nukuttuina viikonloppuina
Viime yö kuului tähän viimeiseen kategoriaan ja sen kyllä huomaa. Myös unia muistan nähneeni (yksityiskohtia en taida kertoa, sillä tämä on myös alaikäisille avoin blogi...) Heti yhdenkin hyvin nukutun yön jälkeen on mieliala hyvä, rauhallinen ja pääkin toimii. Suosittelen nukkumista ja sitä muuten suosittelee Kaisa Jaakkola Hormonidieettikirjassaan, josta lisää, jahka olen sen kahlannut toistamiseen loppuun.
Ja vuoden karppauksen tuloksia oli sitten lääkärin määrämissä labrakokeissa (vertailutulokset keväältä 2009 suluissa):
Hemppa 126 (115 vuonna 2009) *
Kok. kole 4,4 (Jes, noussut 4,0 vuonna 2009)
LDL 2,8 (2,47 / 2009)
HDL 1,47 (1,39 / 2009)
Triglyt 0,26 (0,36 / 2009)
Paastosokrut 3,0 (5,7 / 2009)
Kilppariarvot todella normaalit
Sydänfilmissä ei mitään poikkeavaa
* Labrat otettiin 1,5 kk verenluovutuksesta... Ja jos joku väittää, ettei hemppa pysty nousemaan, niin nostan kyllä metelin, sillä aiemman elämäni tasot on aina olleet alle 120 - ennen verenluovutusta oli peräti 138!!!
Heikkilän Antilla oli blogissaan lisäjuttua noista kolesterolien partikkelisuuksista. Hän kirjoitti siitä, että triglyjen lähetessä nollaa, on myös pienipartikkelisen LDL B:n määrä käytännössä nolla, eli hyvähyvä, Zee :D
Mitäs tässä muuta kuuluukaan - mummolat tuli kierrettyä viime viikonloppuna (anoppilassa sain taas aika vähärasvaista ruokaa ja meinasi heikkous ja huono olo iskeä) ja töissä on ollut kiirettä. Alkoholilakko on kestänyt jo kuusi viikkoa ja siitä ehken sitten laajemmin seuraavassa kirjoituksessani. Sättielämää olen yrittänyt vähentää - se kun nakertaa aikaa - tuota kallista ja arvokasta. No ehkä vähän kuitenkin.
Seuraavana Zeebran koitoksena on lauantain tuparit viininhifistelijöiden luona (oioioi...) ja seuraavan viikonlopun bileputki ja sitä seuraavan viikon bileputki... ja sitten pikkujouluja aina jouluun asti. Mahtavaa :D
Täältä tähän tällä erää
Unen määrä nyt on ollut viime aikoina enemmälti keskittymiseni kohteena ja olenkin laatinut tällaisen Zeen oman unikategorisoinnin:
- Normiöinä (lue:arkipäivinä) unien määrä on jossain siellä 4-6 tunnin väleillä + lisäksi bustorkut päivisin 15-35 min...
** jatkuva väsymys
** keskittymiskyvyn puute
** "puhti poissa"
** stressin määrä tuplaantuu
- Viikonloppuisin tulee nukuttua sitten huomattavasti enemmän 9-11 h + päiväunet automatkoilla 1-2,5 h
** virkeyttä on
** voimia on
** ehtii ja jaksaa tehdä kaikkea mahdollista
** stressin määrä pienenee
- Bileviikonloppuina myös yöunet kärsivät... ja määrä on tuolloin 6-8 h
** seuraukset kuten normiöinä
Einormiyönä unien määrä on 7-8 h välissä
** seuraukset kuten hyvin nukuttuina viikonloppuina
Viime yö kuului tähän viimeiseen kategoriaan ja sen kyllä huomaa. Myös unia muistan nähneeni (yksityiskohtia en taida kertoa, sillä tämä on myös alaikäisille avoin blogi...) Heti yhdenkin hyvin nukutun yön jälkeen on mieliala hyvä, rauhallinen ja pääkin toimii. Suosittelen nukkumista ja sitä muuten suosittelee Kaisa Jaakkola Hormonidieettikirjassaan, josta lisää, jahka olen sen kahlannut toistamiseen loppuun.
Ja vuoden karppauksen tuloksia oli sitten lääkärin määrämissä labrakokeissa (vertailutulokset keväältä 2009 suluissa):
Hemppa 126 (115 vuonna 2009) *
Kok. kole 4,4 (Jes, noussut 4,0 vuonna 2009)
LDL 2,8 (2,47 / 2009)
HDL 1,47 (1,39 / 2009)
Triglyt 0,26 (0,36 / 2009)
Paastosokrut 3,0 (5,7 / 2009)
Kilppariarvot todella normaalit
Sydänfilmissä ei mitään poikkeavaa
* Labrat otettiin 1,5 kk verenluovutuksesta... Ja jos joku väittää, ettei hemppa pysty nousemaan, niin nostan kyllä metelin, sillä aiemman elämäni tasot on aina olleet alle 120 - ennen verenluovutusta oli peräti 138!!!
Heikkilän Antilla oli blogissaan lisäjuttua noista kolesterolien partikkelisuuksista. Hän kirjoitti siitä, että triglyjen lähetessä nollaa, on myös pienipartikkelisen LDL B:n määrä käytännössä nolla, eli hyvähyvä, Zee :D
Mitäs tässä muuta kuuluukaan - mummolat tuli kierrettyä viime viikonloppuna (anoppilassa sain taas aika vähärasvaista ruokaa ja meinasi heikkous ja huono olo iskeä) ja töissä on ollut kiirettä. Alkoholilakko on kestänyt jo kuusi viikkoa ja siitä ehken sitten laajemmin seuraavassa kirjoituksessani. Sättielämää olen yrittänyt vähentää - se kun nakertaa aikaa - tuota kallista ja arvokasta. No ehkä vähän kuitenkin.
Seuraavana Zeebran koitoksena on lauantain tuparit viininhifistelijöiden luona (oioioi...) ja seuraavan viikonlopun bileputki ja sitä seuraavan viikon bileputki... ja sitten pikkujouluja aina jouluun asti. Mahtavaa :D
Täältä tähän tällä erää
17.10.2011
Kuiva kausi kestänyt on jo kolme viikkoa
No nih. Kuvaa kautta on kestänyt nyt hieman yli kolme viikkoa ja kas eikös siihen sitten ole jo mahtunut yksi tyttöjen bileilta, iloinen karppimiitti ja yhdet hyvän ystävän häät. Myös hieman kylpylähotelli- ja hotelliateriointia oli ohjelman ohessa.
Tyttöjen bileet: Selityksenäni oli alkoholiton elimistönpuhdistamisremontti eli täyttä totta (kukaan ei kommentoinut, että saattaisin olla raskaana...) Vaaleanpunaisesta shampanjasta kieltäytyminen oli kyllä hemmetin vaikeaa, mutta sen jälkeisistä juomista ei ollut todellakaan vaikeaa. Loppuillan bilemestassa olisi juoman tarjoajia riittänyt ihan kaikille sormille ja varpaillekin, mutta niistä se vasta helppo olikin kieltäytyä. Känissä tehdyt tarjoukset vesiselvälle naiselle eivät todellakaan ihan toivotuinta mahdollista vastakaikua saaneet.
Karppimiitti: Ei tarvinnut erikseen selittää: Ruoat, juomat ja seura oli karppeja. Hauskaa oli - ehkä jopa liiankin kanssa. Zlogia lukeville miittikamuille tiedoksi: ensi kerralla lupaan yrittää olla hieman rauhallisempi...
Hotellielämä oli aika helppoa, lukuunottamatta yhden tarjoilijan väenvägällä tyrkyttämää viiniä torjuessani. No, se oli onneksi aika turha tyrkytys loppupeleissä, sillä viinikään ei ollut hyvä ( aiemman makumuistini perusteella). Karppiruokaa sai aamupalojen ja illallisen seisovasta pöydästä ihan tarpeeksi valikoitua - ei siis ongelmia silläkään puolella. ( paitti ehkä ne prinssinakit ja eineslihapullat...) Menusta tilatun ruoankin sain karpattua vihanneslisukkeella...
Häät osoittautuivat sitten yllättävän helpoksi alkoholittomuuden ja karppauksen kannalta. Alkumaljankin sain vissyllä täytettynä. Ruokapöydästä löytyikin sitten perunaa, riisiä ja leipää lukuunottamatta täyskarppia sapuskaa. Alkoholin juomattomuutta ei juurikaan tarvinnut selitellä - kukaan ei epäillyt minun olevan raskaana (liekö sutjakoitunut ulkomuotoni vaikutti tähän...).
Häät olivat muuten aivan ihanat - musiikki raikasi, paperilyhtyjä täysikuun valaisemalle, pilvettömälle, tähtitaivaalle lähetimme ja kyllä sen sulhasen sukkanauhan etsintä morsiamen hameen alta kesti ihan mmmmmmhhhh melkein luvattoman kauan. :D
Lisää alkoholittomuus+karppaus-testiä on luvassa tämän viikon lopulla yksissä vuosijuhlissa, joissa maljoja nostellaan ihan urakalla... Saas nähdä sitten miten Zeen käy ;)
Täältä taas tähän.
Tyttöjen bileet: Selityksenäni oli alkoholiton elimistönpuhdistamisremontti eli täyttä totta (kukaan ei kommentoinut, että saattaisin olla raskaana...) Vaaleanpunaisesta shampanjasta kieltäytyminen oli kyllä hemmetin vaikeaa, mutta sen jälkeisistä juomista ei ollut todellakaan vaikeaa. Loppuillan bilemestassa olisi juoman tarjoajia riittänyt ihan kaikille sormille ja varpaillekin, mutta niistä se vasta helppo olikin kieltäytyä. Känissä tehdyt tarjoukset vesiselvälle naiselle eivät todellakaan ihan toivotuinta mahdollista vastakaikua saaneet.
Karppimiitti: Ei tarvinnut erikseen selittää: Ruoat, juomat ja seura oli karppeja. Hauskaa oli - ehkä jopa liiankin kanssa. Zlogia lukeville miittikamuille tiedoksi: ensi kerralla lupaan yrittää olla hieman rauhallisempi...
Hotellielämä oli aika helppoa, lukuunottamatta yhden tarjoilijan väenvägällä tyrkyttämää viiniä torjuessani. No, se oli onneksi aika turha tyrkytys loppupeleissä, sillä viinikään ei ollut hyvä ( aiemman makumuistini perusteella). Karppiruokaa sai aamupalojen ja illallisen seisovasta pöydästä ihan tarpeeksi valikoitua - ei siis ongelmia silläkään puolella. ( paitti ehkä ne prinssinakit ja eineslihapullat...) Menusta tilatun ruoankin sain karpattua vihanneslisukkeella...
Häät osoittautuivat sitten yllättävän helpoksi alkoholittomuuden ja karppauksen kannalta. Alkumaljankin sain vissyllä täytettynä. Ruokapöydästä löytyikin sitten perunaa, riisiä ja leipää lukuunottamatta täyskarppia sapuskaa. Alkoholin juomattomuutta ei juurikaan tarvinnut selitellä - kukaan ei epäillyt minun olevan raskaana (liekö sutjakoitunut ulkomuotoni vaikutti tähän...).
Häät olivat muuten aivan ihanat - musiikki raikasi, paperilyhtyjä täysikuun valaisemalle, pilvettömälle, tähtitaivaalle lähetimme ja kyllä sen sulhasen sukkanauhan etsintä morsiamen hameen alta kesti ihan mmmmmmhhhh melkein luvattoman kauan. :D
Lisää alkoholittomuus+karppaus-testiä on luvassa tämän viikon lopulla yksissä vuosijuhlissa, joissa maljoja nostellaan ihan urakalla... Saas nähdä sitten miten Zeen käy ;)
Täältä taas tähän.
11.10.2011
Karppikamut
Ja mitä olisi karppaus ilman vertaistukea - eipä juuri mitään! Tai
ainakin huomattavasti vähemmän eli taas sitä samaa itsekseen
nysväämistä, mitä tuli ne edelliset 14 vuotta harrastettua milloin
minkäkin dieetin parissa. Karppaus on parasta kavereiden seurassa ja
tästähän sain taas kerran hyvän muistutuksen viime viikonlopun
karppimiitingissä Jyväskylässä.
Karppaus.infon foorumikävijöistä aktiivisimmat tapasivat viime viikonloppuna - osa ensimmäistä kertaa ja osa jo vanhoina tuttuina kauniina syyspäivänä keskellä Suomea. Oma retkeni alkoi jo junamatkalla muutamien sättikavereideni seurassa ja jatkui myöhemmin ruokailujen, hauskanpidon ja mm. karaoken merkeissä. Kunnes tuli kotiinlähdön aika . Haikein mielin, uutta tapaamista odottamaan jääneenä matkustin yöjunalla kotiin muiden vielä jatkaessa iltaa.
No, millaisia Karpit sitten ovat? Juuri sellaisia ihan tavallisia, mukavia suomalaisia ihmisiä, kuin itsekin kuvittelen olevani (toki minut tuntevilla ihmisillä saattaa olla tästä asiasta hieman eriävä mielipide). Yhteinen puheenaihe (no, se KARPPAUS) ja foorumilla käytyjen keskustelujen jatkokeskustelut auttoivat alkuun ja sen jälkeen juttua sitten riitti - ihan laidasta laitaan. Uusia ystäviä taisi tulla ihan yrittämättäkin.
No, miksi tämä vertaistuki on sitten tärkeää? No tietysti siksi, että karppaus kalskahtaa liian ikävästi vielä niin monen korvaan vuosikausien rasvakammon levittämisen ja viljatuotteiden ylistämisen jälkeen. Mutta myös siksi, koska pieni, vasta-aloittava, karppi on hyvin, hyvin yksin toisten karsastaman ruokavalionsa kanssa julmassa VT-maailmassa. Silloin tarvitaan Karppikaveria vahvistamaan ja tukemaan.
Sillä karppejahan koetellaan - lue vaikka lehdestä.
(Karppikamuistani olen onnellinen - ootte ihan parhautta :D)
Täältä tähän tällä kertaa
Karppaus.infon foorumikävijöistä aktiivisimmat tapasivat viime viikonloppuna - osa ensimmäistä kertaa ja osa jo vanhoina tuttuina kauniina syyspäivänä keskellä Suomea. Oma retkeni alkoi jo junamatkalla muutamien sättikavereideni seurassa ja jatkui myöhemmin ruokailujen, hauskanpidon ja mm. karaoken merkeissä. Kunnes tuli kotiinlähdön aika . Haikein mielin, uutta tapaamista odottamaan jääneenä matkustin yöjunalla kotiin muiden vielä jatkaessa iltaa.
No, millaisia Karpit sitten ovat? Juuri sellaisia ihan tavallisia, mukavia suomalaisia ihmisiä, kuin itsekin kuvittelen olevani (toki minut tuntevilla ihmisillä saattaa olla tästä asiasta hieman eriävä mielipide). Yhteinen puheenaihe (no, se KARPPAUS) ja foorumilla käytyjen keskustelujen jatkokeskustelut auttoivat alkuun ja sen jälkeen juttua sitten riitti - ihan laidasta laitaan. Uusia ystäviä taisi tulla ihan yrittämättäkin.
No, miksi tämä vertaistuki on sitten tärkeää? No tietysti siksi, että karppaus kalskahtaa liian ikävästi vielä niin monen korvaan vuosikausien rasvakammon levittämisen ja viljatuotteiden ylistämisen jälkeen. Mutta myös siksi, koska pieni, vasta-aloittava, karppi on hyvin, hyvin yksin toisten karsastaman ruokavalionsa kanssa julmassa VT-maailmassa. Silloin tarvitaan Karppikaveria vahvistamaan ja tukemaan.
Sillä karppejahan koetellaan - lue vaikka lehdestä.
(Karppikamuistani olen onnellinen - ootte ihan parhautta :D)
Täältä tähän tällä kertaa
5.10.2011
Edessä: Kuiva kausi
Kuiva kausi, Nih! Wikipedia tietää seuraavaa tuosta sanayhdistelmästä:
"Kuivakausi on sadekauden vastakohta. Päiväntasaajan seudulla on sadeaika kesällä ja kuivakausi talvella. Sanan aiemmin käytettyjä synonyymeja ovat pouta-aika, poudanaika, poutakausi, kuiva aika"
Kuiva kausi tarkoittaa tässä kuitenkin Tipattoman Tammikuun syysvastinetta. Koska karppaustyylini on aika lähellä ketokarppausta, on sellainen tietynlainen ilmiö ollut mennen vuoden ajan havaittavissa, että kun ketoosista tipahtaa, on takaisin pääseminen hieman hankalampaa ja ketoosin tehot huonompina aiempiin kertoihin verrattuna. Esimerkiksi viime syksyn aikana, kun olin jatkuvassa ketoosissa, paino putosi huimaavaa vauhtia. Jouluherkut katkaisivat menon ja tammikuussa alkanut uusi ketoosijakso pudotti kyllä painoa, mutta hitaammin. Myös ketoosiin pääseminen kesti hieman kauemmin.
Nyt on menossa jo neljäs ketoosijakso (alkoi viime pääsiäisen jälkeen) ja paino putoaa hitaasti (Vaikka ylipainoa vielä rutkasti onkin...) Muutaman karppikaverin alkoholilakkoja ja niiden hienoja tuloksia seurailleena ja Kaisa Jaakkolan Hormoonidieettiä nyt pari kertaa läpi lukeneena olen tullut siihen tulokseen, että minun on nyt aika pitää totaalinen alkoholipaussi. Sovitaanko vaikka sellaiset kaksi kuukautta nyt alkuun. Tämä siksi, että alkoholin poistuttua elimistöstä saattaa karppauksen tehot taas hieman voimistua (Ja eihän se ainakaan haitaksi olisi!). Otetaan aloituspäiväksi vaikka tuo 24.09.2011, koska en ole sen jälkeen edes sitä yhtä jokatoisviikottaista saunajuomaa ottanut.
Taustaa: Alkoholilla on myöhäisteini-iän ensimmäisten maistelukertojen jälkeen ollut osansa elämässäni. Opiskeluaikojeni vauhdikkaimpina kausina se osa oli jopa ehkä kenties liiankin merkittävä osa. Täytyy tähän väliin todeta, että aika monella opiskelijalla oli tuolloin samansuuntaista menoa eikä nykyinenkään opiskelijapolvi sanottavammin ole noita traditioita muuttanut... Alkoholista minulle ei kertaakaan sen nauttimisen aikana tullut huonoa oloa, vaan haittavaikutukset huomasin vasta seuraavana päivänä. Krapulat olivat joskus aika pahoja, mutta särkylääkkeillä ja syömisellä nekin usein kuriin saatiin. Nou hätä siis -vai? (No ei tod!) Väsymys saattoi kestää viikonkin verran ja yleinen vireystaso palasi samaa vauhtia - hitaasti...
Työelämän käynnistyminen ja erityisesti lasten syntymät muuttivat alkoholinkäyttöäni jo aika rutkasti parempaan suuntaan. Raskaus- ja imetysajat olin ilman ja niidenkin jälkeen on alkoholin käyttöni ollut lähinnä saunajuoman (tai kahden) tai ruoan kanssa viinilasillisen nauttimisesta - harvemmin juhlissa tuota isomman alkoholimäärän juomista.
Karppausaikana alkoholinkäyttöni on vielä tuostakin vähentynyt, sillä alkoholi voimistaa ketoosia ja krapulatkin kestävät kolme päivää... ( Kerran tammikuussa - omasta mielestäni maltillisesti menneiden viinipruuvailujen jälkeen - tuli testattua sekin kolmen päivän riemu...) Alkoholipaussi siis on kiinnostanut jo jonkin aikaa, mutta nyt on aika toteuttaa se - sopivasti juhlakauden kynnyksellä.
Viisi viikkoa on se aika, jolloin elimistön pitäisi puhdistautua alkoholin enimmistä haitoista eli kolmen viikon päästä odotettavissa tuloksia. Palaan tähän(kin) asiaan siis tuonnempana
Kippis - ja täältä tähän tällä erää...
"Kuivakausi on sadekauden vastakohta. Päiväntasaajan seudulla on sadeaika kesällä ja kuivakausi talvella. Sanan aiemmin käytettyjä synonyymeja ovat pouta-aika, poudanaika, poutakausi, kuiva aika"
Kuiva kausi tarkoittaa tässä kuitenkin Tipattoman Tammikuun syysvastinetta. Koska karppaustyylini on aika lähellä ketokarppausta, on sellainen tietynlainen ilmiö ollut mennen vuoden ajan havaittavissa, että kun ketoosista tipahtaa, on takaisin pääseminen hieman hankalampaa ja ketoosin tehot huonompina aiempiin kertoihin verrattuna. Esimerkiksi viime syksyn aikana, kun olin jatkuvassa ketoosissa, paino putosi huimaavaa vauhtia. Jouluherkut katkaisivat menon ja tammikuussa alkanut uusi ketoosijakso pudotti kyllä painoa, mutta hitaammin. Myös ketoosiin pääseminen kesti hieman kauemmin.
Nyt on menossa jo neljäs ketoosijakso (alkoi viime pääsiäisen jälkeen) ja paino putoaa hitaasti (Vaikka ylipainoa vielä rutkasti onkin...) Muutaman karppikaverin alkoholilakkoja ja niiden hienoja tuloksia seurailleena ja Kaisa Jaakkolan Hormoonidieettiä nyt pari kertaa läpi lukeneena olen tullut siihen tulokseen, että minun on nyt aika pitää totaalinen alkoholipaussi. Sovitaanko vaikka sellaiset kaksi kuukautta nyt alkuun. Tämä siksi, että alkoholin poistuttua elimistöstä saattaa karppauksen tehot taas hieman voimistua (Ja eihän se ainakaan haitaksi olisi!). Otetaan aloituspäiväksi vaikka tuo 24.09.2011, koska en ole sen jälkeen edes sitä yhtä jokatoisviikottaista saunajuomaa ottanut.
 |
| Alkuperäinen kuva: http://www.lehtikori.com/viini |
Taustaa: Alkoholilla on myöhäisteini-iän ensimmäisten maistelukertojen jälkeen ollut osansa elämässäni. Opiskeluaikojeni vauhdikkaimpina kausina se osa oli jopa ehkä kenties liiankin merkittävä osa. Täytyy tähän väliin todeta, että aika monella opiskelijalla oli tuolloin samansuuntaista menoa eikä nykyinenkään opiskelijapolvi sanottavammin ole noita traditioita muuttanut... Alkoholista minulle ei kertaakaan sen nauttimisen aikana tullut huonoa oloa, vaan haittavaikutukset huomasin vasta seuraavana päivänä. Krapulat olivat joskus aika pahoja, mutta särkylääkkeillä ja syömisellä nekin usein kuriin saatiin. Nou hätä siis -vai? (No ei tod!) Väsymys saattoi kestää viikonkin verran ja yleinen vireystaso palasi samaa vauhtia - hitaasti...
Työelämän käynnistyminen ja erityisesti lasten syntymät muuttivat alkoholinkäyttöäni jo aika rutkasti parempaan suuntaan. Raskaus- ja imetysajat olin ilman ja niidenkin jälkeen on alkoholin käyttöni ollut lähinnä saunajuoman (tai kahden) tai ruoan kanssa viinilasillisen nauttimisesta - harvemmin juhlissa tuota isomman alkoholimäärän juomista.
Karppausaikana alkoholinkäyttöni on vielä tuostakin vähentynyt, sillä alkoholi voimistaa ketoosia ja krapulatkin kestävät kolme päivää... ( Kerran tammikuussa - omasta mielestäni maltillisesti menneiden viinipruuvailujen jälkeen - tuli testattua sekin kolmen päivän riemu...) Alkoholipaussi siis on kiinnostanut jo jonkin aikaa, mutta nyt on aika toteuttaa se - sopivasti juhlakauden kynnyksellä.
Viisi viikkoa on se aika, jolloin elimistön pitäisi puhdistautua alkoholin enimmistä haitoista eli kolmen viikon päästä odotettavissa tuloksia. Palaan tähän(kin) asiaan siis tuonnempana
Kippis - ja täältä tähän tällä erää...
3.10.2011
Tattis vaan :D
"Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt" - Taisi olla Teddykarhujen Huviretkestä napattu lauseenpätkänen, mutta ah niin hyvin Zeebralle ja monelle muullekin näin syssyn tullen sopiva lausahdus.
Menin siis 5-v. juniorini kanssa metsään viime lauantaina. Tarkoituksenamme oli käväistä kätkemässä pari matkalaista läheisiin geokätköihin. Yllätyksemme oli kuitenkin suuri, kun matkan varrella alkoi näkymään sieniä: Oli tatteja, rouskuja, haperoita, suippohattuja, hassuja pillisieniä, suppilovahveroita ja toki myös niitä punalakkisia, vaarallisia kärpässieniä. Onnekseni löysin pienen muovipussin taskuni pohjalta - ja ei muuta kuin keräämään.
Kasassa oli noin kahden kilon painosta saalista, kun kotiin pääsimme. No siinä siten vielä pikavarmistukset netistä ja lähikirjaston viimeiset sienikirjat lainaan. Tunnistaminen jäi yhden tatin osalta hieman vajaaksi - taisi olla se Sappitatti vatsanpuruista päätellen ( Onnekseni paistoin sen erikseen ja purut jäivät vain minulle...)
Mutta mitäs mitäs sitä keksisi näistä herkuista, ellei makoisaa suuhunpantavaa:
Karvarouskusalladi:
- Puhdista karvarouskut ja keitä ne 10 min pariin kertaan vaihdetussa vedessä. Pilko kuutioiksi
- Pilko 1 pieni punasipuli
- 1 prk smetanaa tai Creme Freichea
- mustaapippuria, suolaa ja persiljaa maun mukaan
Tattissuppiskastike kalalle
- Tatteja ja suppilovahveroita siivottuna ja pilkottuna
(Ihan pienimmät suppikset voi jättää kokonaisiksi)
- Voita (paistamiseen)
- 1 prk kuohukermaa
- mustaapippuria, suolaa ja persiljaa maun mukaan
Paista tatit voissa (itse paistoin useammassa erässä, kun sato oli runsas). Lisää kerma ja
mausteet - kiehauta.
Oikein maukasta lokakuun alkua ja täältä tähän :P
Menin siis 5-v. juniorini kanssa metsään viime lauantaina. Tarkoituksenamme oli käväistä kätkemässä pari matkalaista läheisiin geokätköihin. Yllätyksemme oli kuitenkin suuri, kun matkan varrella alkoi näkymään sieniä: Oli tatteja, rouskuja, haperoita, suippohattuja, hassuja pillisieniä, suppilovahveroita ja toki myös niitä punalakkisia, vaarallisia kärpässieniä. Onnekseni löysin pienen muovipussin taskuni pohjalta - ja ei muuta kuin keräämään.
alkuperäinen kuva: http://www.senioriliitto.fi/@Bin/2499286/Punikkitatti%208-2011.jpeg
Täpläjalkaisia punikkitatteja kertyi muutama tuhti yksilö.
alkuperäinen kuva: http://www.mecaclub.net/etusivu/karvalaukku1-s.jpg
Ihania karvarouskujakin ( karvalaukkuja ) löytyi!
alkuperäinen kuva: http://www.luonnossa.com/Sienilajit/Suppilovahvero/Suppilovahvero_c_LuonnossaNet_0016a.jpg
Suppilovahverot, Nam!
Kasassa oli noin kahden kilon painosta saalista, kun kotiin pääsimme. No siinä siten vielä pikavarmistukset netistä ja lähikirjaston viimeiset sienikirjat lainaan. Tunnistaminen jäi yhden tatin osalta hieman vajaaksi - taisi olla se Sappitatti vatsanpuruista päätellen ( Onnekseni paistoin sen erikseen ja purut jäivät vain minulle...)
Mutta mitäs mitäs sitä keksisi näistä herkuista, ellei makoisaa suuhunpantavaa:
Karvarouskusalladi:
- Puhdista karvarouskut ja keitä ne 10 min pariin kertaan vaihdetussa vedessä. Pilko kuutioiksi
- Pilko 1 pieni punasipuli
- 1 prk smetanaa tai Creme Freichea
- mustaapippuria, suolaa ja persiljaa maun mukaan
Tattissuppiskastike kalalle
- Tatteja ja suppilovahveroita siivottuna ja pilkottuna
(Ihan pienimmät suppikset voi jättää kokonaisiksi)
- Voita (paistamiseen)
- 1 prk kuohukermaa
- mustaapippuria, suolaa ja persiljaa maun mukaan
Paista tatit voissa (itse paistoin useammassa erässä, kun sato oli runsas). Lisää kerma ja
mausteet - kiehauta.
Oikein maukasta lokakuun alkua ja täältä tähän :P
29.9.2011
Nuku, nuku nurmilintu :D
Ei jestas, kun on niin hyvä olo on (nyt)! Tein tässä parina viime päivänä tällaisen kokeilun, miten unen määrä vaikuttaa stressin tasoon ja yleiseen hyvinvointiin. ( No, kokeilu ei ollut ihan vapaaehtoinen, kun DL vaikutti siihen...) Olin siis pari yötä tässä välissä hieman vähemmillä unilla: ensimmäisenä vajaat 5 h ja toissayönä 3 h. Eli kahden yön yhteenlasketut unet olivat huimat 8 tuntia ( keskimäärin tarvitsen yöstä n. 7 h unet, joten vajausta tuli sellaiset 6 tuntia kahdessa yössä!) Otin siis 3 ja maksoin 2 !
Havaintoja:
Eilen illalla huomasin sitten joitakin omituisia piirteitä itsessäni:
1. Horjahtelu ja tottelemattomat jalat: Jalat eivät todellakaan mennet sinne minne niiden piti mennä, kompastelua ja yleistä huojuntaa havaittavissa. Seuraus: Oli melkein ihme, etteivät poliisit vieneet mukanaan, kun kävelivät vastaani asemalla - katsoivat kyllä kovin pitkään...
2. "Kännissä kuin käki": Pää toimi hyvin, hyvin hitaasti - jopa hitaammin, kuin joskus alkoholin vaikutuksen aikana. Reagointi esimerkiksi keskustelun aikana vaikeaa tai melkeinpä mahdotonta. Seuraus: Keskustelun punaisen langan hukkaaminen, keskustelukumppanin outoja ilmeitä tuli myös havaittua.
3. Räpellys: sormien hienomotoriikan ja muut koordinaation ongelmat. Kirjoittaminen ja piirtäminen vaikeutuivat huomattavasti - nimikirjoituksenikin näytti jonkun toisen tekemältä. Seuraus: En saanut itse kirjoittamasta tekstistä juuri selvää.
4. Silmäpeli: Katseen kohdentaminen oli välillä todella vaikeaa ja havaittavissa oli niin sanottu "piuhat poikki"-ilmiö, jossa silmät jäivät toljottamaan esimerkiksi pöydänkulmaa intensiivisesti aivojen raksuttaessa tyhjää... Seuraus: Kerran jäin seisomaan "piuhat poikki"-tilassa liikennevaloihin, enkä ehtinyt yli vihreillä, vaan piti odottaa seuraavia.
5. Kuullun ymmärtäminen: Korvien toimintahäiriöistä tai korvien ja aivojen välisen hermoliikenteen lakkoilusta johtuen puutteelista ymmärrystä toisten sanomisista - vaikutti erityisen harmillisesti puhelinkeskustelussa, kun piti monesti toistaa "Anteeksi, voitko toistaa?"-mantraa. Seuraus: "Anteeksi, voitko toistaa?"
6. Nukku-ukko: No, nih - tarviiko enempää sanoa - simahdin melkein seisaalleni... Seuraus:Simahdin vaakatasoon päästyäni alle minuutissa.
Huom! Havainnot ovat täysin subjektiivisia ja suoritettu lähes valvotuissa oloissa. En suosittele halvan valvotun kännin suorittamista kenellekään en edes vihamiehillenikään.
Täytyy kyllä myöntää, että tarpeeksi väsyneenä stressin määrä ei enää absoluuttisesti kasvakaan, vaan sen tilalle tulee sellainen veikeä apaattinen ja aivoton hälläväliä-asenne, jonka seurauksena stressin - tai ainakin sen ns. negatiivisen stressin määrä vähenee.
Ja sitten tämän kokeilun kruunasi yli 10 tunnin yhtämittaiset hyvät yöunet (villasukat jalassa tietysti - eräille lukufaneilleni tiedoksi ;) ) Olo on nyt kertakaikkiaan loistava! Aivot raksuttaa ihan huimaavaa nopeutta ( eiliseen verrattuna) ja pystyssä pysyminen ei enää vaikeuksia tuota. Pirtee ja virkee Z saattaa aiheuttaa ärtymystä niissä, jotka preferoivat sitä apaattista univaje-Zeebraa...
Ensi yönä ajattelin nukkua hyvin.
Täältä tähän tällä erää.
25.9.2011
Karpin linkit ja muut vinkit
Karppauksen aloittaminen on aika vaativaa, kun se poikkeaa niin radikaalisti (toistaiseksi) voimassaolevista ruokasuosituksista. Minäkin olin peräti 3 vuotta sitten ( syksyllä 2008) eksynyt sattumalta Karppaus.infon vertaistukifoorumin sivuille ihan vierailijan ominaisuudessa. Olin tainnut googlettaa jotain nivelkipuihin liittyvää (vai oliko se sittenkin kilppariarvoja koskevaa - ei voi muistaa).
Meno ulkopuolisen näkökulmasta oli aika outoa - oli rasvaa ja oli lihaa ja oli kasviksia, mutta ei minulle niin tärkeää leipää ja pastaa ja riisiä ja perunaa laisinkaan - tai todella niukoissa määrin. No, asia unohtui joksikin aikaa, kunnes 2010 keväänä se viides polvileikkaus pisti taas hakemaan tietoa - tällä kertaa nivelrikoista. Olin nimittäin kuullut, että painon pudottaminen auttaa nivelkipuihin.
Ja kas kummaa - taas löysin itseni karppifoorumilta vierailemasta - vieläpä aika usein... No, kesä meni siis könkätessä - esimerkkinä Yyterin ihana hiekkaranta, jossa etenemiseni oli - - suhteellisesti katsottuna varmasti hitaampaa, kuin etanalla rypsiöljytyssä ylämäessä. Kun kesän lopulla vielä Borrelioosi-riesa alkoi, kypsyin totaalisesti itseeni.
Kirjauduin sitten vihdoin foorumille sisään ja sen sijaan, että olisin saanut neuvoja, minulle toitotettiin:lue kirja, lue, kaksi, lue kolme ja tule sitten takaisin. Aloitin turvallisesti kotimaisella, Heikkilän Antin Ravinto & Terveys- kirjalla. Paljon asiaa ja paljon kaalia :D
Antin kirjan opeissa oli vain pieni muttamutta. Siinä ei niin paljoa rasvan käyttöä suositella, kuin karppitukihekilöt olivat antaneet minun ymmärtää. Siksi luin seuraavaksi Atkinssini - sen alkuperäisen kirjan. No, siitä tuli sitten rasvaa ruokavalioon lisää hieman ja olo parani ( Syksyn 2010 olin mennyt vielä aika niukoilla rasvoilla). Vuoden 2011 alussa bongasin tohtori Kwasniewskin Optimal Dietin yhdeltä nettisaitilta. Siinä todella läträtään rasvalla kunnolla! Eli rasvan määrär (ja laatu) tuli vielä suurempaan osaan ruokavaliossani.
Sitten vihdoin tuli ruotsin ihana Diet Doctor Andreas Eenfeldt ja hänen ruokavallankumouksensa. Käytännössä tämä kirja vihdoin vahvisti käsitykseni siitä, että vuoden aikana opettelemani ruokavalio on ehdottomasti jatkamisen arvoinen. Lisäksi se, että LCHF-ruokavalio ( Low Carbo - High Fat) on Ruotsissa hyväksytty Diabetes 2:n ja ylipainon hoidossa ihan Ruotsin terveyshallinnon puolelta, on ollut rohkaisevaa. Suomessa tätäkin askelta saadaan vielä odottaa hamaan tulevaisuuteen. Linkkivinkkinä Eenfeldtin Blogi, jossa on paljon asiaa sekä video tämän vuoden Ancestral Health Symposiumii, jossa Eenfeldt piti oikein mainion luennon:
Meno ulkopuolisen näkökulmasta oli aika outoa - oli rasvaa ja oli lihaa ja oli kasviksia, mutta ei minulle niin tärkeää leipää ja pastaa ja riisiä ja perunaa laisinkaan - tai todella niukoissa määrin. No, asia unohtui joksikin aikaa, kunnes 2010 keväänä se viides polvileikkaus pisti taas hakemaan tietoa - tällä kertaa nivelrikoista. Olin nimittäin kuullut, että painon pudottaminen auttaa nivelkipuihin.
Ja kas kummaa - taas löysin itseni karppifoorumilta vierailemasta - vieläpä aika usein... No, kesä meni siis könkätessä - esimerkkinä Yyterin ihana hiekkaranta, jossa etenemiseni oli - - suhteellisesti katsottuna varmasti hitaampaa, kuin etanalla rypsiöljytyssä ylämäessä. Kun kesän lopulla vielä Borrelioosi-riesa alkoi, kypsyin totaalisesti itseeni.
Kirjauduin sitten vihdoin foorumille sisään ja sen sijaan, että olisin saanut neuvoja, minulle toitotettiin:lue kirja, lue, kaksi, lue kolme ja tule sitten takaisin. Aloitin turvallisesti kotimaisella, Heikkilän Antin Ravinto & Terveys- kirjalla. Paljon asiaa ja paljon kaalia :D
Sitten vihdoin tuli ruotsin ihana Diet Doctor Andreas Eenfeldt ja hänen ruokavallankumouksensa. Käytännössä tämä kirja vihdoin vahvisti käsitykseni siitä, että vuoden aikana opettelemani ruokavalio on ehdottomasti jatkamisen arvoinen. Lisäksi se, että LCHF-ruokavalio ( Low Carbo - High Fat) on Ruotsissa hyväksytty Diabetes 2:n ja ylipainon hoidossa ihan Ruotsin terveyshallinnon puolelta, on ollut rohkaisevaa. Suomessa tätäkin askelta saadaan vielä odottaa hamaan tulevaisuuteen. Linkkivinkkinä Eenfeldtin Blogi, jossa on paljon asiaa sekä video tämän vuoden Ancestral Health Symposiumii, jossa Eenfeldt piti oikein mainion luennon:
Kesto on aika pitkä, mutta Andreasin puhe on sujuvaa ja ymmärrettävää englantia ja asia todella mielenkiintoinen - suosittelen!
Tällä hetkellä luettavanani on kolme mielenkiintoista kirjaa ja niistä hieman lisää luku-urakan lopuksi:
Täältä taas tähän :D
21.9.2011
Vuosi VHH:ta - what's up next?
Vuosikatsaus - aivan uusi ilmiö minun painonpudotus- ja henkilöhistoriassani. Koskaan aiemmin ei ole "ruokavaliomuutokseni" kestänyt puolta vuotta pidempään. Nyt olen sKarpannut jo vuoden ja ulkopuolisille näkyvin muutos on tapahtunut ulkomuodossani:
Mitattava Lähtötilanne 20.09.2010 Tilanne 21.09.2011 Tulos, 1v Karppausta
Paino 99,0 kg 85,5 kg -13,5 kg
Rintakehä 113,0 cm 100,0 cm -13,0 cm
Rintakehä, alta 98,5 cm 87,0 cm -11,5 cm
Vyötärö 105,0 cm 86,0 cm -19,0 cm
Lantio 127,0 cm 112,0 cm -15,0 cm
Reisi, yläosa seisten 74,5 cm 67,0 cm -7,5 cm
Reisi, yläosa istuen 74,5 cm 69,0 cm -5,5 cm
Reisi, alaosa seisten 55,0 cm 49,5 cm -5,5 cm
Reisi, alaosa istuen 55,5 cm 48,0 cm -7,5 cm
Sääri, seisten 43,5 cm 41,0 cm -2,5 cm
Sääri, istuen 46,0 cm 42,0 cm -4,0 cm
Hauis 39,5 cm 36,0 cm -3,5 cm
Olen toki vuoden aikana ollut vielä paremmilla tuloksilla, mutta kun tiedän, mikä on tämänhetkinen tulos - muillakin kuin mittanauhalla mitattuna, on hyvä jatkaa Karppielämää. Ja toki minulla on pudotettavaa vielä tästäkin, mutta pikaisesti katsottuna tämä on kuitenkin aika hyvää jälkeä tuottanut :D
Seuraavat tavoitteeni tässä elämänmuutoksessa ovat:
1) Stressin vähentäminen.
Stressi sekoittaa elimistöni hormonitasapainoa oikein urakalla (on tehnyt sitä jo pidemmän aikaa)
jasen lisäksi se vaikuttaa painon vähenemiseen selkeästi. Lisäksi stressaaminen tekaa halla
kropalle esimerkiksi erilaisten lihasjännitysten muodossa (vrt. selkäkrampit, piriformisjumit,
hermopinteet, jne). Stressaantuneena Verenpainetasokin nousee herkemmin ja sukurasitteena
tulevat rytmihäiriötkin hieman lisääntyvät ( Vaikka ne ovat karppauksella rutkasti vähentyneetkin)
2) Unen määrän lisääminen
Vaikka esimerkiksi nukahtamisvaikeuteni ovat historiaa olleet jo vuoden (!) ajan, olen onnistunut
keräämään aika rutkasti univelkaa. Töitä, lasten kanssa olemista ja kaikkea muutakin tekemistä
riittää niin, että jostain se aika on nappastava - minun tapauksessani olen ottanut sen jokaöisistä
nukkumisistani. Keskimäärin arkiöinä tulee nukuttua 4-6 tuntia - viikonloppuisin jopa 7-8 tntia
Tiedostan itsekin, että tämä ei ole misssään nimessä se oikea ratkaisu - stressi ei takuulla helpota
näillä unimäärillä, mutta tavoitteenani onkin nyt lisätä erityisesti arkiöiden unimääriä tuonne 7-8
tuntiin.
Jos saisin vaikka jo tämän loppuvuoden puolella muutettua näitä kahta tavoitettani oikeaan suuntaan olisi se ehkä aika realistinen tavoite. Ihan seinään ei stressi kai lopu, mutta kun pikkuhiljaa ottaa lusikan kauniiseen käteen ja opettelee - voi stressin hallitseminenkin sujua. Kuten olet jo ehkä huomannutkin, on näillä kahdella asialla aika paljon yhteistä, eli kumpikin vaikuttaa toiseen. Raportoin stressinhallintaunikurssin etenemisestä lisää jatkossa. Täältä tähän.
Mitattava Lähtötilanne 20.09.2010 Tilanne 21.09.2011 Tulos, 1v Karppausta
Paino 99,0 kg 85,5 kg -13,5 kg
Rintakehä 113,0 cm 100,0 cm -13,0 cm
Rintakehä, alta 98,5 cm 87,0 cm -11,5 cm
Vyötärö 105,0 cm 86,0 cm -19,0 cm
Lantio 127,0 cm 112,0 cm -15,0 cm
Reisi, yläosa seisten 74,5 cm 67,0 cm -7,5 cm
Reisi, yläosa istuen 74,5 cm 69,0 cm -5,5 cm
Reisi, alaosa seisten 55,0 cm 49,5 cm -5,5 cm
Reisi, alaosa istuen 55,5 cm 48,0 cm -7,5 cm
Sääri, seisten 43,5 cm 41,0 cm -2,5 cm
Sääri, istuen 46,0 cm 42,0 cm -4,0 cm
Hauis 39,5 cm 36,0 cm -3,5 cm
Olen toki vuoden aikana ollut vielä paremmilla tuloksilla, mutta kun tiedän, mikä on tämänhetkinen tulos - muillakin kuin mittanauhalla mitattuna, on hyvä jatkaa Karppielämää. Ja toki minulla on pudotettavaa vielä tästäkin, mutta pikaisesti katsottuna tämä on kuitenkin aika hyvää jälkeä tuottanut :D
Seuraavat tavoitteeni tässä elämänmuutoksessa ovat:
1) Stressin vähentäminen.
Stressi sekoittaa elimistöni hormonitasapainoa oikein urakalla (on tehnyt sitä jo pidemmän aikaa)
jasen lisäksi se vaikuttaa painon vähenemiseen selkeästi. Lisäksi stressaaminen tekaa halla
kropalle esimerkiksi erilaisten lihasjännitysten muodossa (vrt. selkäkrampit, piriformisjumit,
hermopinteet, jne). Stressaantuneena Verenpainetasokin nousee herkemmin ja sukurasitteena
tulevat rytmihäiriötkin hieman lisääntyvät ( Vaikka ne ovat karppauksella rutkasti vähentyneetkin)
2) Unen määrän lisääminen
Vaikka esimerkiksi nukahtamisvaikeuteni ovat historiaa olleet jo vuoden (!) ajan, olen onnistunut
keräämään aika rutkasti univelkaa. Töitä, lasten kanssa olemista ja kaikkea muutakin tekemistä
riittää niin, että jostain se aika on nappastava - minun tapauksessani olen ottanut sen jokaöisistä
nukkumisistani. Keskimäärin arkiöinä tulee nukuttua 4-6 tuntia - viikonloppuisin jopa 7-8 tntia
Tiedostan itsekin, että tämä ei ole misssään nimessä se oikea ratkaisu - stressi ei takuulla helpota
näillä unimäärillä, mutta tavoitteenani onkin nyt lisätä erityisesti arkiöiden unimääriä tuonne 7-8
tuntiin.
Jos saisin vaikka jo tämän loppuvuoden puolella muutettua näitä kahta tavoitettani oikeaan suuntaan olisi se ehkä aika realistinen tavoite. Ihan seinään ei stressi kai lopu, mutta kun pikkuhiljaa ottaa lusikan kauniiseen käteen ja opettelee - voi stressin hallitseminenkin sujua. Kuten olet jo ehkä huomannutkin, on näillä kahdella asialla aika paljon yhteistä, eli kumpikin vaikuttaa toiseen. Raportoin stressinhallintaunikurssin etenemisestä lisää jatkossa. Täältä tähän.
7.9.2011
Vesifysioo :D
Tässä kävikin ns. kalpaten hurjille bloginpäivityssuunnitelmilleni, kun onnistuin revähdyttämään selkäni oikein perusteellisesti pari viikkoa sitten kts edellinen postaukseni. Myös piriformikset iloisesti minua muistuttelivat olemassaolostaan - vieläkin. Onnekseni on keksitty kivoja kipulääkkeitä ja relaksantteja sekä tietenkin ihana hierojani Lauri, joka sai pahimman juntturan pois ja istuminenkin sujuu jälleen.
Kaikesta harhaanjohtavasta vähähiilihydraatiton-lehtikirjoittelusta suivaantuneena en nyt kuitenkaan purkanut tuntojani teidän lukijoideni niskaan, vaan marssin uimahalliin vesijuoksuvyö mukanani ja aloitin kesän tauon jälkeen jälleen vesifysiosarjojen runttaamisen. Voi sitä riemua, kun jo ensimmäisellä kerralla sain aikaiseksi jopa 1 h 15 minuutin sarjan!!!
Vesijuoksuun minut tutstutti fysioterapeuttini Pasi silloin vuosi sitten elokuussa, kun raahustin ontuen ja polvikipuisena hänen vastaanotolleen. Aluksi hän kommentoi, että ei pidä turhia toivoa, mutta kokeillaan nyt jonkin verran tätä jalkaa treenata, josko siitä olisi apua. Sain sieltä sitten itsehoito-ohjeet vesifysioon (uimahallissa) ja kuivafysioon (kotona).
Näistä erityisesti vesifysio herätti 16 vuotta uinineen liikuntavimmani: Kun ensimmäistä kertaa lähdin kokeilemaan sarjaa Yrjiksellä oli epäilys treenin toimivuudesta hieman koetuksella. Se tosiseikka kuitenkin puhuu puolestaan, että sinne altaaseen menin ontuen ja polvi kipeänä ja sieltä nousin kävellen ja kivut vähentyneinä :D
Pasin laatima vesifysio-ohjelmani koostuu seuraavasti:
1. 5-10 min rullaavaa vesijuoksua
2. 5-10 min harppovaa vesijuoksua ("maalikamerajuoksua" )
3. 5-10 min porrasnousu- vesijuoksua
4. 2-10 min haara-perus -jumppaa
5. 2-10 min istuen polven ojennuksia
6. 2-10 min seisten jalan polvesta taivutus taaksepäin
7. 5-10 min rullaavaa vesijuoksua ( loppuveryttely)
EI venyttelyjä!
Aluksi sarjaan meni aikaa sellaiset maksimissaan puoli tuntia, mutta syksyn edistyessä pituus alkoi venyä hieman yli tuntiin. Kävin hallissa vähintään kerran viikossa, mutta parhaimmillaan jopa neljästi. Tuloksia alkoi tulla. Kävely muuttui normaaliksi ja kivut vähenivät. Pasin tarkastuksissa vammautuneesta jalasta löytyi yllättäen uusia lihaksia (!)
Kuivaharjoitteluja jaksoin syksyn 2010 vääntää, mutta kevään puolella ne hieman jäivät, kun tuo vedessä läträäminen on vain niin paljon mukavampa. Täytyy varmaan kokeilla pian uudestaan kotijumppaakin - jahka jalat vahvistuvat ja paino jatkaa karppauksella putoamista :D
Kaikesta harhaanjohtavasta vähähiilihydraatiton-lehtikirjoittelusta suivaantuneena en nyt kuitenkaan purkanut tuntojani teidän lukijoideni niskaan, vaan marssin uimahalliin vesijuoksuvyö mukanani ja aloitin kesän tauon jälkeen jälleen vesifysiosarjojen runttaamisen. Voi sitä riemua, kun jo ensimmäisellä kerralla sain aikaiseksi jopa 1 h 15 minuutin sarjan!!!
Vesijuoksuun minut tutstutti fysioterapeuttini Pasi silloin vuosi sitten elokuussa, kun raahustin ontuen ja polvikipuisena hänen vastaanotolleen. Aluksi hän kommentoi, että ei pidä turhia toivoa, mutta kokeillaan nyt jonkin verran tätä jalkaa treenata, josko siitä olisi apua. Sain sieltä sitten itsehoito-ohjeet vesifysioon (uimahallissa) ja kuivafysioon (kotona).
Näistä erityisesti vesifysio herätti 16 vuotta uinineen liikuntavimmani: Kun ensimmäistä kertaa lähdin kokeilemaan sarjaa Yrjiksellä oli epäilys treenin toimivuudesta hieman koetuksella. Se tosiseikka kuitenkin puhuu puolestaan, että sinne altaaseen menin ontuen ja polvi kipeänä ja sieltä nousin kävellen ja kivut vähentyneinä :D
Pasin laatima vesifysio-ohjelmani koostuu seuraavasti:
1. 5-10 min rullaavaa vesijuoksua
2. 5-10 min harppovaa vesijuoksua ("maalikamerajuoksua" )
3. 5-10 min porrasnousu- vesijuoksua
4. 2-10 min haara-perus -jumppaa
5. 2-10 min istuen polven ojennuksia
6. 2-10 min seisten jalan polvesta taivutus taaksepäin
7. 5-10 min rullaavaa vesijuoksua ( loppuveryttely)
EI venyttelyjä!
Aluksi sarjaan meni aikaa sellaiset maksimissaan puoli tuntia, mutta syksyn edistyessä pituus alkoi venyä hieman yli tuntiin. Kävin hallissa vähintään kerran viikossa, mutta parhaimmillaan jopa neljästi. Tuloksia alkoi tulla. Kävely muuttui normaaliksi ja kivut vähenivät. Pasin tarkastuksissa vammautuneesta jalasta löytyi yllättäen uusia lihaksia (!)
Kuivaharjoitteluja jaksoin syksyn 2010 vääntää, mutta kevään puolella ne hieman jäivät, kun tuo vedessä läträäminen on vain niin paljon mukavampa. Täytyy varmaan kokeilla pian uudestaan kotijumppaakin - jahka jalat vahvistuvat ja paino jatkaa karppauksella putoamista :D
28.8.2011
Karppiruokaa (Osa 2) - yleisestä sovittamisesta
Takaisin ruokapuolelle. Koska nelihenkisessä peheessämme on edelleen vain yksi karppaaja, on ruokajärjestelyissä oltava jonkin verran säätöä. Lähes vuoden harjoiteltuamme homma on kuitenkin lutviutunut aikas mukavasti uomiinsa ilman sen suurempia ruokatragedioita.
Olen laatinut oman vakituisen ostoslistan, jossa on seuraavia aineita:
Kukkakaali
Parsakaali
Keräkaali
Hapankaali
Pekoni ( Mahd. vähän lisäaineita)
Turkkilainen luomujugurtti
Avokadot
Voi
Kuohukerma
Smetana
Luomumunat
Mieheni, joka viimeaikoina on enemmän kaupassa käynyt, tsekkaa tämän listan ja jääkaapin sisällön yhteneväisyydet ja tuo minulle tarvittavat lisukkeeni. Listalleni kuuluu toki muut viherkasvikset ja marinoimattomat liha ja kala, mutta niitä meille ostetaan muutenkin, joten omaa listaani olen pyrkinyt pitämään kompaktina. Pähkinät ja öljyt (kylmäpuristettu kookos ja oliivi) ostan itse silloin tällöin ja herkutteluihini 85% suklaata.
Lisäksi minulla on satunnaisia leivontainnostuksia varten kaapissa steviaa, fiber huskya ja mantelijauhoja. Niillä pääsee kivasti alkuun, jos jotain oopsien tai mantelileivän tyylistä mieleni tekee. Varsinaisesta leivänhimosta päästyäni olen pystynyt kyllä varsin helposti pitämään lähes leivättömän linjani myös karppileipomusten kanssa.
Listalta on poistunut esimerkiksi majoneesi, koska valmismajoneeseissä on kiva kokoelma lisäaineita. Mitä vähärasvaisempaa, sitä enemmän lisäaineita - oletko huomannut? Tämä lisäaineherääminen tuli sen jälkeen, kun olin lukenut Mats-Eric Nilssonin "Petos Lautasella" - kirjan. Toki olin aiemminkin pyrkinyt välttelemään marinadeja, sitä Natriumglutamaattia (E621) ja Aspartaamia, mutta tuo kirja avasi silmiäni ihan kiitettävästi. Suosittelen.
Ilokseni on perheemme yleinen ruokalinja mennyt hienosti marinoimattomien ja vähälisäaineisten ruokien suuntaan. Toki parannettavaa vielä on, mutta suunta on ainakin oikea. Myös kevytlevitteet ovat kadonneet jääkaapista ja sieltä löytyy jo Oivariinia oman Voipakettini rinnalla. Saas nähdä, milloin Oivariinikin katoaa...
Olen laatinut oman vakituisen ostoslistan, jossa on seuraavia aineita:
Kukkakaali
Parsakaali
Keräkaali
Hapankaali
Pekoni ( Mahd. vähän lisäaineita)
Turkkilainen luomujugurtti
Avokadot
Voi
Kuohukerma
Smetana
Luomumunat
Mieheni, joka viimeaikoina on enemmän kaupassa käynyt, tsekkaa tämän listan ja jääkaapin sisällön yhteneväisyydet ja tuo minulle tarvittavat lisukkeeni. Listalleni kuuluu toki muut viherkasvikset ja marinoimattomat liha ja kala, mutta niitä meille ostetaan muutenkin, joten omaa listaani olen pyrkinyt pitämään kompaktina. Pähkinät ja öljyt (kylmäpuristettu kookos ja oliivi) ostan itse silloin tällöin ja herkutteluihini 85% suklaata.
Lisäksi minulla on satunnaisia leivontainnostuksia varten kaapissa steviaa, fiber huskya ja mantelijauhoja. Niillä pääsee kivasti alkuun, jos jotain oopsien tai mantelileivän tyylistä mieleni tekee. Varsinaisesta leivänhimosta päästyäni olen pystynyt kyllä varsin helposti pitämään lähes leivättömän linjani myös karppileipomusten kanssa.
Listalta on poistunut esimerkiksi majoneesi, koska valmismajoneeseissä on kiva kokoelma lisäaineita. Mitä vähärasvaisempaa, sitä enemmän lisäaineita - oletko huomannut? Tämä lisäaineherääminen tuli sen jälkeen, kun olin lukenut Mats-Eric Nilssonin "Petos Lautasella" - kirjan. Toki olin aiemminkin pyrkinyt välttelemään marinadeja, sitä Natriumglutamaattia (E621) ja Aspartaamia, mutta tuo kirja avasi silmiäni ihan kiitettävästi. Suosittelen.
Ilokseni on perheemme yleinen ruokalinja mennyt hienosti marinoimattomien ja vähälisäaineisten ruokien suuntaan. Toki parannettavaa vielä on, mutta suunta on ainakin oikea. Myös kevytlevitteet ovat kadonneet jääkaapista ja sieltä löytyy jo Oivariinia oman Voipakettini rinnalla. Saas nähdä, milloin Oivariinikin katoaa...
27.8.2011
Stressiä takaiskuista ja takaiskuista stressiä vai miten päin se ny meni?
Eli perinteinen Muna-Kana -probleema kyseessä. No, onhan tämä elämä nyt viimeisen parin viikon aikana hieman heitellytkin - ihan tuli sellaisia outoja deja vu-fiilareita, kun esimerkiksi lääkärin luona olen viimeksi tasan vuosi sitten käynyt - tuolloin borrelioosin merkeissä.
Tällä kertaa ongelmat alkoivat, kun vetäisin tuon 5xfiksatun vasurikoiven piriformis-lihaksen juntturaan - ihan vaan peruskävelyn aikana ja niin ykskaks yllättäen ja pyytämättä meinas mennä jalka alta. (Siinäkin meinas Deja-vuta ihan kerrakseen tulla!) Iskiashermohan se siellä juntturassa ahdinkoon meni. Vakkarihierojani sai jumin pikaisesti poistettua heti seuraavana päivänä - onnekseni. En ole muuten koskaan huutanut niin kovaa hieronnan aikana, vaikkei ennestäänkään ollut kovin hellävaraista - siis se hieronta.
No, seuraavaksi viikoksi varattiin sitten uusi hieronta-aika, kun hierojani huomasi, että alaselän lihakset ovat kans aika juntturassa. (no, onhan ne istumatyöläisellä - tiedetään, tiedetään) Ennen hieronta-aikaa tuli kokeiltua esimerkiksi kahden tunnin tiiviskurssisessio reggaetonia. Ihan oli hyvät vatkaukset :D
No kaksi päivää reggaetonvatkulin jälkeen alkoi alaselkä-alavatsa-pääkipu ja lämpö nousi kuumeen puolelle. Sitten pääkaupunkiseutulaisen HUS-tyyliin kierrätystä parin sairaalaan kautta Naistenklinikalle ja syyliseksi löydettiin irronnut kysta. Pakkolepoa.
Viikonloppu vierähti sitten Viron maaseudulla mukavassa seurassa ja paluu töihin seuraavana maanantaina innosti kovin niukasti. Maanantainvastainen yö meni stressin merkeissä sängyssä pyöriessä. Ja eihän siinä tarvittu kuin yksi hieman liian nopea kumartuminen duunipaikan jääkaapille (joka sijaitsee kätevästi työtason alla) ja pam - alaselkä juntturassa!
Sissihenkisenä en tietenkään aluksi myöntänyt itselleni, että selässä olisi mitään vikaa. Päivän kuluessa jännitin revähdyskohdan ympäristöä sen verran tehokkaasti, että työpäivän loppupuolella jumissa oli melkein koko vasen puoleni. Iskiashermo lauloi koko matkaltaan. Taas lääkäriin ja relaksantit ja tulehduskipulääkkeet kehiin. Tiistaina pääsin vielä hierojallekin, mutta hän sai vain kaikki maanantaina lisukkeeksi jumiin menneet lihakset auki - ei itse kipukohtaa (olin joutunut edellisen ajan perumaan sen kystaincidentin takia).
Toipuminen kestää kai viikkokausia, koska nyt viiden päivän päästä ei sanottavammin muutoksia. Lisäksi sain työpaikalla kiertäneen sitkeän räkätaudin - eikä yskiminen yhdistettynä selkäkipuun ole kovinkaan nautinnollista. Korsetista on hieman apua - onneksi olen joskus sellaisiakin jaksanut väkertää. Tilanteeni tulevaisuus ei hyvältä näytä, kun pomoni ilmoitti juuri eilen, että koko syksy tulee olemaan ihan todella runsaasti työllistetty... Näin sitä stressin määrää kiltillä ihmisellä vähennetään...
Otan vastaan hyvin avoimena erilaisia vinkkejä selkäjumin avaamiseen, kiitos!
Tällä kertaa ongelmat alkoivat, kun vetäisin tuon 5xfiksatun vasurikoiven piriformis-lihaksen juntturaan - ihan vaan peruskävelyn aikana ja niin ykskaks yllättäen ja pyytämättä meinas mennä jalka alta. (Siinäkin meinas Deja-vuta ihan kerrakseen tulla!) Iskiashermohan se siellä juntturassa ahdinkoon meni. Vakkarihierojani sai jumin pikaisesti poistettua heti seuraavana päivänä - onnekseni. En ole muuten koskaan huutanut niin kovaa hieronnan aikana, vaikkei ennestäänkään ollut kovin hellävaraista - siis se hieronta.
No, seuraavaksi viikoksi varattiin sitten uusi hieronta-aika, kun hierojani huomasi, että alaselän lihakset ovat kans aika juntturassa. (no, onhan ne istumatyöläisellä - tiedetään, tiedetään) Ennen hieronta-aikaa tuli kokeiltua esimerkiksi kahden tunnin tiiviskurssisessio reggaetonia. Ihan oli hyvät vatkaukset :D
No kaksi päivää reggaetonvatkulin jälkeen alkoi alaselkä-alavatsa-pääkipu ja lämpö nousi kuumeen puolelle. Sitten pääkaupunkiseutulaisen HUS-tyyliin kierrätystä parin sairaalaan kautta Naistenklinikalle ja syyliseksi löydettiin irronnut kysta. Pakkolepoa.
Viikonloppu vierähti sitten Viron maaseudulla mukavassa seurassa ja paluu töihin seuraavana maanantaina innosti kovin niukasti. Maanantainvastainen yö meni stressin merkeissä sängyssä pyöriessä. Ja eihän siinä tarvittu kuin yksi hieman liian nopea kumartuminen duunipaikan jääkaapille (joka sijaitsee kätevästi työtason alla) ja pam - alaselkä juntturassa!
Sissihenkisenä en tietenkään aluksi myöntänyt itselleni, että selässä olisi mitään vikaa. Päivän kuluessa jännitin revähdyskohdan ympäristöä sen verran tehokkaasti, että työpäivän loppupuolella jumissa oli melkein koko vasen puoleni. Iskiashermo lauloi koko matkaltaan. Taas lääkäriin ja relaksantit ja tulehduskipulääkkeet kehiin. Tiistaina pääsin vielä hierojallekin, mutta hän sai vain kaikki maanantaina lisukkeeksi jumiin menneet lihakset auki - ei itse kipukohtaa (olin joutunut edellisen ajan perumaan sen kystaincidentin takia).
Toipuminen kestää kai viikkokausia, koska nyt viiden päivän päästä ei sanottavammin muutoksia. Lisäksi sain työpaikalla kiertäneen sitkeän räkätaudin - eikä yskiminen yhdistettynä selkäkipuun ole kovinkaan nautinnollista. Korsetista on hieman apua - onneksi olen joskus sellaisiakin jaksanut väkertää. Tilanteeni tulevaisuus ei hyvältä näytä, kun pomoni ilmoitti juuri eilen, että koko syksy tulee olemaan ihan todella runsaasti työllistetty... Näin sitä stressin määrää kiltillä ihmisellä vähennetään...
Otan vastaan hyvin avoimena erilaisia vinkkejä selkäjumin avaamiseen, kiitos!
18.8.2011
Karppiruokaa (Osa 1) - NAM :P
Karppaajan tulee tottua siihen, ettei ruoka ole ihan heti valmiina sillä Karppaaja (ainakin minä) arvostaa lisäaineetonta ruokaa - oikeista puhtaista raaka-aineista tehtyä ruokaa eikä esimerkiksi roiskeläppiä tai nuggetteja tai eineslihapiirakoita. Tämä johtaa siihen, että jo karppauksen alkuvaiheessa oppii helposti kokkaamaan herkullisia ja pienellä määrällä vatsan täyttäviä ruokia. Kokkaaminenhan on aikalailla aikaaviepää hommaa verrattuna esimerkiksi roiskeläpän mikrottamiseen, mutta voin vakuuttaa, että se on myös läppiin verrattuna ihan überpalkitsevaa.
No, karpillahan ei olekaan sellainen "mulle-heti-tänne-ny-ruokaa!" - komento heti, kun on kulunut 2,5 tuntia edellisestä (runsashiilarieinessokeripullamättö)ruokailusta, sillä karppauksella ruokailuvälit venyvät helposti jopa kahdeksaan tuntiin - sitten alkaa ykskaks tuntua siltä, että voisi ruokaa laittaa, jotta saisi lisää energiaa. Tässä esimerkiksi tämänpäiväinen lounaani (aamiasen jätin väliin, kun ei ollut nälkä), jonka väsäsin alkuiltapäivästä eli n.16 tuntia edellisestä ruokailusta:
Kaalizörzzeli á la Z:
1/2 kukkakaali
1/2 parsakaali
50 g Meetwurstia tai pekonia
100 g jauhelihaa
1 sipuli
3 luomumunaa ( Kantsii kokeilla, ovat aika maukkaita)
1/2 prk Creme Freichea
50g voita
50 g kylmäpuristettua kookosöljyä ( Itse käytän Cocovia)
Mustapippuria ja Curryä mausteeksi
Pilko kaalit, sipuli ja metukka/pekoni kuutioiksi. Ota syvä, kannellinen paistinpannu ja laita rasvat siihen. Paista ensin kaalit - lisää 5 min paistamisen jälkeen parsakaalien kukinnot ja sipulit. Odota taas 5 min ja lisää jauheliha ja metukka/peksu. Pyörittele ja laita kansi 5 minuutiksi päälle - hauduttele. Riko munat paistokseen ja lisää CF - sekoita ja paistele. Mausta oman makusi mukaan.
Tarjoa esimerkiksi hapankaali-majoneesiyhdistelmän kanssa, kuten minä tein - nam :P
Tämä on senverran iso satsi, että se riittää helposti 3-4 aterialle, joten ei sitä ruokaa tarvitse niin usein olla värkkäämässä. Käytännössä tämä on siis minullekin kahden päivän ateria ja valmistumiseen meni aikaa kaikkinensa puoli tuntia. Ja tämä on esimerkki minun - vannoutuneen lihansyöjän ateriasta. Tulee ottaa huomioon, että neljälle eri ruokailulle jaoteltuna ateriassa on vain 37,5 g lihaa/ateria, mutta sitäkin enemmän hyviä kasviksia ja hyviä rasvoja. Kylmäpuristettu kookosöljy on muuten erinomainen paistorasva - suosittelen kokeilemaan.
Kaikki ne, jotka puhuvat äärikarppaamisesta (tarkoittamalla ilmeisesti ketokarppausta) eivät todellakaan tiedä, mistä puhuvat. Minä olen ketokarppaaja ja kaksi tällaista ateriaa päivässä pitävät minut täynnä, tyytyväisenä ja virkeänä koko päivän. Lisäksi ketoosini pysyy hienosti päällä - jo useamman kuukauden ajan -ja paino putoaa samaa vauhtia kun vyötärö kapenee.
Nam:P
No, karpillahan ei olekaan sellainen "mulle-heti-tänne-ny-ruokaa!" - komento heti, kun on kulunut 2,5 tuntia edellisestä (runsashiilarieinessokeripullamättö)ruokailusta, sillä karppauksella ruokailuvälit venyvät helposti jopa kahdeksaan tuntiin - sitten alkaa ykskaks tuntua siltä, että voisi ruokaa laittaa, jotta saisi lisää energiaa. Tässä esimerkiksi tämänpäiväinen lounaani (aamiasen jätin väliin, kun ei ollut nälkä), jonka väsäsin alkuiltapäivästä eli n.16 tuntia edellisestä ruokailusta:
Kaalizörzzeli á la Z:
1/2 kukkakaali
1/2 parsakaali
50 g Meetwurstia tai pekonia
100 g jauhelihaa
1 sipuli
3 luomumunaa ( Kantsii kokeilla, ovat aika maukkaita)
1/2 prk Creme Freichea
50g voita
50 g kylmäpuristettua kookosöljyä ( Itse käytän Cocovia)
Mustapippuria ja Curryä mausteeksi
Pilko kaalit, sipuli ja metukka/pekoni kuutioiksi. Ota syvä, kannellinen paistinpannu ja laita rasvat siihen. Paista ensin kaalit - lisää 5 min paistamisen jälkeen parsakaalien kukinnot ja sipulit. Odota taas 5 min ja lisää jauheliha ja metukka/peksu. Pyörittele ja laita kansi 5 minuutiksi päälle - hauduttele. Riko munat paistokseen ja lisää CF - sekoita ja paistele. Mausta oman makusi mukaan.
Tarjoa esimerkiksi hapankaali-majoneesiyhdistelmän kanssa, kuten minä tein - nam :P
Tämä on senverran iso satsi, että se riittää helposti 3-4 aterialle, joten ei sitä ruokaa tarvitse niin usein olla värkkäämässä. Käytännössä tämä on siis minullekin kahden päivän ateria ja valmistumiseen meni aikaa kaikkinensa puoli tuntia. Ja tämä on esimerkki minun - vannoutuneen lihansyöjän ateriasta. Tulee ottaa huomioon, että neljälle eri ruokailulle jaoteltuna ateriassa on vain 37,5 g lihaa/ateria, mutta sitäkin enemmän hyviä kasviksia ja hyviä rasvoja. Kylmäpuristettu kookosöljy on muuten erinomainen paistorasva - suosittelen kokeilemaan.
Kaikki ne, jotka puhuvat äärikarppaamisesta (tarkoittamalla ilmeisesti ketokarppausta) eivät todellakaan tiedä, mistä puhuvat. Minä olen ketokarppaaja ja kaksi tällaista ateriaa päivässä pitävät minut täynnä, tyytyväisenä ja virkeänä koko päivän. Lisäksi ketoosini pysyy hienosti päällä - jo useamman kuukauden ajan -ja paino putoaa samaa vauhtia kun vyötärö kapenee.
Nam:P
17.8.2011
Liikunnan riemua - ja tuskaa
Kuten aiemmin painohistoriallisissa teksteissäni jo kerroin, olin lapsena, nuorena ja vielä vähän yli parikymppisenä sutjakassa kunnossa ja harrastin liikuntaa - pelkästään liikunnan riemun ja hyvän kunnon aiheuttamasta energisyyden ansiosta. En tarvinnut kummoista inspiraatiota lähteäkseni talvella hiihtolenkille tai kesällä uimaan (lapsena olimme ystävieni kanssa lähes kaiket päivät järvessä). Varsinaisia seuratasolla asti harrastamiani liikuntamuotoja olivat suunnistus, uinti ja myöhemmin tanssi.
En toki ollut se kaikkein liikunnallisin tai parhaiten menestynyt - en todellakaan - mutta koululiikunta ei minua saanut onnekseni lannistumaan. Vaikka en ollut hyvä voimistelussa, yleisurheilussa enkä pallopeleissä eli niissä liikuntalajeissa, joista ne 1980-luvun kouluarvosanat muodostuivat, ei se vaikuttanut harrastuksiini. Esimerkiksi koulun jokavuotisissa uimakouluissa en saanut kertaakaan suoritettua yhtään uintimerkkiä, koska joka kerralla sairastuin kesken merkin suorituksen. (Onneksi uimaseuraan pääsi ilman merkkejäkin.) ((Että se koulun huono (7) liikuntanumero ärsytti!! jupinaamutinaa))
Lukiossa vihdoin opetuksessakin arvostettiin harrastamiani yksilölajejakin ja koulun ulkopuolista liikuntaharrastuneisuutta (kymppi, kymppi, kymppi). Mutta vasta opiskellessani ammattikorkeakoulussa oli liikuntaskaalani tarpeeksi runsasta ja monipuolista (omasta mielestäni). Keilailua, uintia, ultimatea, sählyä, kuntosalia, erilaisia jumppia, suunnistusta, luistelua, hiihtoa, laskettelua - olihan niitä toki muitakin, mutta nuo olivat siellä suosikkilistallani.
Polvivamma oli iso takaisku tälle luontaiselle liikunnallisuudelleni. Monta leikkausta ja ne jokapäiväiset, lamaannutavat, kivut eivät olleet omiaan pitämään liikunnan riemua yllä. Jos joskus yritin liikuntaa harrastaa, siis jos sellainen ihmeellinen ja hämmentävä suht kivuton päivä tuli, oli seurauksena parin päivän (joskus jopa viikon) kipu ja turvotus polvessa. Tämän vuoksi arastelin jalan käyttöä ja yritin totuttaa jalkaa esimerkiksi normaaliin kävelyrytmiin, jonka olin onnistuneesti unohtanut. Totutteleminen on edelleen käynnissä, sillä välillä huomaan varovani vasemman jalan käyttöä vielä nyt - vuonna 2011.
Viitisen vuotta ensimmäisten neljän leikkauksen jälkeen kivut vähenivät päivittäisistä viikottaisiin niin, että uskaltauduin taas hieman enemmän liikuntaa harrastamaan. (Jumppaa, pyöräilyä ja sauvakävelyä). Tuli toinen raskaus ja siitä toivuttuani meni polvi uudestaan. (ensin pyykkiä narulle ripustaessani - sitten toisen kerran ostoskasseja kierreportaissa kantaessani). Kiertoliikkeet eivät sitten ilmeisesti sovi polvelleni - yllätys, yllätys.
Viides polvileikkaus oli sitten keväällä 2010. Kun neljä ihanan aurinkoista kesäkuukautta kömpelöi eteenpäin ylipanoisena polvirikkona, ei ole ihme, että sitä ihminen jossain vaiheessa suuttuu itselleen ja alkaa toimia. Kaverin vinkistä menin Kroppaan, jossa Pasi tutkaili jalkani ja laati sille sopivan kuntoutuksen. Sitä aloin sitten kuntouttaa ja kuukautta myöhemmin alkoi karppaaminen. Nyt jaksan kävellä kilometrejä, juosta satoja metreja ja kuten toissapäiväinen osoitti: vetäistä pari tuntia reggaetonia ( Se oli HAUSKAA!). Ja siihen päälle kaikkea muuta. Tavoitteenani on juosta ensi kesän Venlojen viestissä - ensin tarttis löytää joukkue :D
Tänään ohjelmassa Dancehallia ja sarjalipun osto tanssikouluun!
En toki ollut se kaikkein liikunnallisin tai parhaiten menestynyt - en todellakaan - mutta koululiikunta ei minua saanut onnekseni lannistumaan. Vaikka en ollut hyvä voimistelussa, yleisurheilussa enkä pallopeleissä eli niissä liikuntalajeissa, joista ne 1980-luvun kouluarvosanat muodostuivat, ei se vaikuttanut harrastuksiini. Esimerkiksi koulun jokavuotisissa uimakouluissa en saanut kertaakaan suoritettua yhtään uintimerkkiä, koska joka kerralla sairastuin kesken merkin suorituksen. (Onneksi uimaseuraan pääsi ilman merkkejäkin.) ((Että se koulun huono (7) liikuntanumero ärsytti!! jupinaamutinaa))
Lukiossa vihdoin opetuksessakin arvostettiin harrastamiani yksilölajejakin ja koulun ulkopuolista liikuntaharrastuneisuutta (kymppi, kymppi, kymppi). Mutta vasta opiskellessani ammattikorkeakoulussa oli liikuntaskaalani tarpeeksi runsasta ja monipuolista (omasta mielestäni). Keilailua, uintia, ultimatea, sählyä, kuntosalia, erilaisia jumppia, suunnistusta, luistelua, hiihtoa, laskettelua - olihan niitä toki muitakin, mutta nuo olivat siellä suosikkilistallani.
Polvivamma oli iso takaisku tälle luontaiselle liikunnallisuudelleni. Monta leikkausta ja ne jokapäiväiset, lamaannutavat, kivut eivät olleet omiaan pitämään liikunnan riemua yllä. Jos joskus yritin liikuntaa harrastaa, siis jos sellainen ihmeellinen ja hämmentävä suht kivuton päivä tuli, oli seurauksena parin päivän (joskus jopa viikon) kipu ja turvotus polvessa. Tämän vuoksi arastelin jalan käyttöä ja yritin totuttaa jalkaa esimerkiksi normaaliin kävelyrytmiin, jonka olin onnistuneesti unohtanut. Totutteleminen on edelleen käynnissä, sillä välillä huomaan varovani vasemman jalan käyttöä vielä nyt - vuonna 2011.
Viitisen vuotta ensimmäisten neljän leikkauksen jälkeen kivut vähenivät päivittäisistä viikottaisiin niin, että uskaltauduin taas hieman enemmän liikuntaa harrastamaan. (Jumppaa, pyöräilyä ja sauvakävelyä). Tuli toinen raskaus ja siitä toivuttuani meni polvi uudestaan. (ensin pyykkiä narulle ripustaessani - sitten toisen kerran ostoskasseja kierreportaissa kantaessani). Kiertoliikkeet eivät sitten ilmeisesti sovi polvelleni - yllätys, yllätys.
Viides polvileikkaus oli sitten keväällä 2010. Kun neljä ihanan aurinkoista kesäkuukautta kömpelöi eteenpäin ylipanoisena polvirikkona, ei ole ihme, että sitä ihminen jossain vaiheessa suuttuu itselleen ja alkaa toimia. Kaverin vinkistä menin Kroppaan, jossa Pasi tutkaili jalkani ja laati sille sopivan kuntoutuksen. Sitä aloin sitten kuntouttaa ja kuukautta myöhemmin alkoi karppaaminen. Nyt jaksan kävellä kilometrejä, juosta satoja metreja ja kuten toissapäiväinen osoitti: vetäistä pari tuntia reggaetonia ( Se oli HAUSKAA!). Ja siihen päälle kaikkea muuta. Tavoitteenani on juosta ensi kesän Venlojen viestissä - ensin tarttis löytää joukkue :D
Tänään ohjelmassa Dancehallia ja sarjalipun osto tanssikouluun!
15.8.2011
Suhteettomat suhtautumiset
Ja miten on tällainen radikaali takinkääntö vaikuttanut ympärillä oleviin ihmisiin? Karppaushan poikkeaa ns. 'normaalista' painonpudotuksesta siinä, että (ainakin minulla) rasvaaa kuluu aikaisempaan verrattuna aikamoinen määrä. Kyllähän se järkytti minuakin, enkä uskaltanut ihan niin karppina ainakaan aluksi olla - olinhan sitäpaitsi Heikkilän neuvojen kuuntelija ja ainakaan viime syksynä hänkään ei ollut vielä niin rasvamyönteinen kuin nykyään.
Olen nelihenkisen perheemme ainoa täyskarppi - muut harrastavat VT-linjaa. No, mieheni tietysti otti heti alkuun sen perinteisen " Voi ei, taas joku uusi laihdutushömpötys, kyllä se siitä vielä ohi menee"- asenteen. No yllättävän kauan on kestänyt tämä "hömpötys" ja onpa viime aikoina ollut havaittavissa jopa hienoisia mielenmuutoksia myös isännän puolelta. Lapset ovat osanneet suhtautua varsin leppoisasti äidin ihmeelliseen ja outoon ruokavalioon - tuntuu yleensä ottaen, että lapsille suuremmatkaan muutokset eivät aiheuta niin suurta vastaanvääntämistä tai hammastenkiristelyjä, kuin joillekin aikuisille. Ja kyllähän äidin herkulliset karppisapuskat ovat pojille maistuneetkin!
Työympäristössä on vastaanotto ollut hyvin kahtiajakoista - osa on iloisena tukenut (toki rasvan määrää edelleen hämmästellen) ja kannustanut minua jatkamaan valitsemallani linjalla, mutta osa taas ei ymmärrä karppausta ollenkaan. Työkavereistani muutama on tiukkaa liikuntaohjelmaa ja todella niukkaenergistä vähärasvaista ruokavaliota harrastava ihminen, joille olen yrittänyt asiaa selittää. He eivät VOI vaan uskoa, että tuollainen VOIn käyttö VOIsi olla millään lailla terveellistä. No, he saavat puolestani ihan vapaasti harrastaa omaa ruokavaliotaan, minulle tämä VOIn syöminen ei ole uskon asia.
Omat vanhempani ovat suhtautuneet ehkä kaikkein myötämielisimmin suunnanmuutokseeni ruokailuissani. Isä on jollain tavoin vähentänyt hiilihydraattejaan jo parin vuoden ajan ja toivon kovasti, että äidillänikin olisi puhtia kokeilla. Anoppilassakin olen alkanut saada perunan tilalla keitettyä kukkakaalia, mutta harmikseni siellä - maatalossa - ei VOIta käytetä.. Muuten sukulaisissa käydessä saan aika usein selittää, mikä on hommani nimi, että voin kieltäytyä kahvileivistä, wienereistä, pullapitkoista...
Ystävät ovat tietysti suureen ääneen ihastelleet muodonmuutostani, mutta täysin varauksetta eivät hekään ole pystyneet sulattelemaan karppaustyyliäni. Muutaman olen saanut kuitenkin innostumaan karppausta kokeilemaankin - osa on peräti paluukarppeja. Kyllä karppausta kannattaa kokeilla edes kerran vaikkapa vain kuukauden. Itsellänihän jo sen ensimmäisen kuukauden aikana muutokset olivat jo niin näkyviä, että karppauksen jatko oli itsestään selvä.
Olen nelihenkisen perheemme ainoa täyskarppi - muut harrastavat VT-linjaa. No, mieheni tietysti otti heti alkuun sen perinteisen " Voi ei, taas joku uusi laihdutushömpötys, kyllä se siitä vielä ohi menee"- asenteen. No yllättävän kauan on kestänyt tämä "hömpötys" ja onpa viime aikoina ollut havaittavissa jopa hienoisia mielenmuutoksia myös isännän puolelta. Lapset ovat osanneet suhtautua varsin leppoisasti äidin ihmeelliseen ja outoon ruokavalioon - tuntuu yleensä ottaen, että lapsille suuremmatkaan muutokset eivät aiheuta niin suurta vastaanvääntämistä tai hammastenkiristelyjä, kuin joillekin aikuisille. Ja kyllähän äidin herkulliset karppisapuskat ovat pojille maistuneetkin!
Työympäristössä on vastaanotto ollut hyvin kahtiajakoista - osa on iloisena tukenut (toki rasvan määrää edelleen hämmästellen) ja kannustanut minua jatkamaan valitsemallani linjalla, mutta osa taas ei ymmärrä karppausta ollenkaan. Työkavereistani muutama on tiukkaa liikuntaohjelmaa ja todella niukkaenergistä vähärasvaista ruokavaliota harrastava ihminen, joille olen yrittänyt asiaa selittää. He eivät VOI vaan uskoa, että tuollainen VOIn käyttö VOIsi olla millään lailla terveellistä. No, he saavat puolestani ihan vapaasti harrastaa omaa ruokavaliotaan, minulle tämä VOIn syöminen ei ole uskon asia.
Omat vanhempani ovat suhtautuneet ehkä kaikkein myötämielisimmin suunnanmuutokseeni ruokailuissani. Isä on jollain tavoin vähentänyt hiilihydraattejaan jo parin vuoden ajan ja toivon kovasti, että äidillänikin olisi puhtia kokeilla. Anoppilassakin olen alkanut saada perunan tilalla keitettyä kukkakaalia, mutta harmikseni siellä - maatalossa - ei VOIta käytetä.. Muuten sukulaisissa käydessä saan aika usein selittää, mikä on hommani nimi, että voin kieltäytyä kahvileivistä, wienereistä, pullapitkoista...
Ystävät ovat tietysti suureen ääneen ihastelleet muodonmuutostani, mutta täysin varauksetta eivät hekään ole pystyneet sulattelemaan karppaustyyliäni. Muutaman olen saanut kuitenkin innostumaan karppausta kokeilemaankin - osa on peräti paluukarppeja. Kyllä karppausta kannattaa kokeilla edes kerran vaikkapa vain kuukauden. Itsellänihän jo sen ensimmäisen kuukauden aikana muutokset olivat jo niin näkyviä, että karppauksen jatko oli itsestään selvä.
14.8.2011
Mitä minun karppaukseni on?
Aiemmin elämässä olin syönyt 5-6 kertaa vuorokaudessa: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, iltapala ja oikein pitkinä päivinä vielä yksi myöhäisillan napostelupala. Varsin perusruokaa - ei juurikaan makeita herkkuja tai karkkeja. En ole koskaan ollut sokerihiiri - tavallista ruokaa ja leipää söin kuitenkin aina hyvin. (Joskus liikaakin) Väli- ja iltapalat olivat pääasiassa leipää ja hedelmiä sekä maustettuja jugurtteja.
Karppaukseni alkoi Antti Heikkilän Ravinto&Terveys- kirjan pohjalta. Jätin kertaheitolla ruokavaliostani pois viljat, riisin, perunan, sokerin ja einekset. Ainoastaan leivästä luopuminen oli hieman haikeaa - muuten ruokavalion sovittaminen oli helppoa. Lisäsin kasviksien ja juureksien määrää - erityisesti erilaisten kaalien ja kaaliruokien osalta. Myös kotimaisia marjoja sekä kananmunan käyttöä aloin lisätä. Rasvat vaihdoin kevytlevitteistä ja rypsiöljystä kylmäpuristettuun kookos- ja oliiviöljyyn ja voihin. Lihaa, kalaa, kanaa ja runsasrasvaisia maitotuotteita proteiinintarpeeseen - kananmunien lisäksi tietysti. Manteleita ja pähkinöitä otin ruokavalioon pikkunaposteltavaksi. Heikkilä suositteli 3 ruokailua/vrk ja ensimmäisten viikkojen aikana sainkin helposti muokattua tuon ateriarytmin, kun väli- ja iltapalat jäivät ruokavaliostani pois.
Tällä ruokavaliolla meni viime syksy. Liikunnan osuutta edusti vesijuoksu ja - fysio sekä ns. kuivafysio. Kävelyä lisäsin sitä mukaa kun polven kivut antoivat periksi. Aluksi kävelymatkani olivat ihan vain seuraavalle bussipysäkille arkikävelyn lisäämistä, mutta pikkuhiljaa matkat pitenivät. Paino putosi syksyn aikana 11 kiloa kolmessa kuukaudessa. Joulun herkut toivat muutamia kiloja - lähinnä turvotuksen muodossa - onneksi ne lähtivät heti tammikuun alussa.
Syksyn aikana huomasin kuitenkin, että olo oli välillä heikko ja huimausta tuli aina silloin tällöin - erityisesti rankkojen vesifysioiden päätteeksi. Kahlasin lisää karppauskirjallisuutta ja keskustelupalstan hifistelyosiota sekä muutamaa muutakin karppauksen alalajien osiota siellä. Myös erilaisia karppaussivustoja, suomalaisia ja ulkomaisia, kahlasin tiedonjanoisena.
Päätin lisätä rasvan suhteellista osuutta ruokavaliostani - pienensin proteiinin ja hiilihydraattien osuutta - ja paino alkoi laskemaan taas ja huimaus hävisi. Kevään aikana paino laski 9 kiloa joulua edeltävästä vaiheesta. Olo oli hyvä ja virkeä koko kevään ajan - huolimatta suhteellisen tiiviistä työtahdista ja sen nipistämistä yöunista - jaksoin hyvin sellaisiakin työrupeamia, jotka olivat vetäneet minut aiempina vuosina aivan työuupumuksen partaalle.
Kesän tullessa olin pudottanut painostani 20 kiloa. Kesällä annoin painonpudottamisvimman mennä ja unohdin jokaviikkoiset punnitukset. Jatkoin kevään ruokavalion noudattamista ja ruokailuja tuli keskimäärin 2-3/vrk. Useimmin jätin väliin aamiaisen tai söin sitten varhaisen lounaan - ennen puoltapäivää siis. Lomakuukauden (heinäkuu) loppupuolelle asti paino pysyi samoissa lukemissa eli noin 80 kilossa, mutta viimeinen lomaviikko meni hotelliaamiaisten merkeissä hieman ylensyömiseksi. Sen mukana tulleet muutamat kilot sain kuitenkin viikossa karistettua palattuani kotiin perussapuskojen ääreen.
Nyt on painoni jälleen lähtenyt laskemaan ilman nälkää, hyvävointisena ja iloisena :D
Karppaukseni alkoi Antti Heikkilän Ravinto&Terveys- kirjan pohjalta. Jätin kertaheitolla ruokavaliostani pois viljat, riisin, perunan, sokerin ja einekset. Ainoastaan leivästä luopuminen oli hieman haikeaa - muuten ruokavalion sovittaminen oli helppoa. Lisäsin kasviksien ja juureksien määrää - erityisesti erilaisten kaalien ja kaaliruokien osalta. Myös kotimaisia marjoja sekä kananmunan käyttöä aloin lisätä. Rasvat vaihdoin kevytlevitteistä ja rypsiöljystä kylmäpuristettuun kookos- ja oliiviöljyyn ja voihin. Lihaa, kalaa, kanaa ja runsasrasvaisia maitotuotteita proteiinintarpeeseen - kananmunien lisäksi tietysti. Manteleita ja pähkinöitä otin ruokavalioon pikkunaposteltavaksi. Heikkilä suositteli 3 ruokailua/vrk ja ensimmäisten viikkojen aikana sainkin helposti muokattua tuon ateriarytmin, kun väli- ja iltapalat jäivät ruokavaliostani pois.
Tällä ruokavaliolla meni viime syksy. Liikunnan osuutta edusti vesijuoksu ja - fysio sekä ns. kuivafysio. Kävelyä lisäsin sitä mukaa kun polven kivut antoivat periksi. Aluksi kävelymatkani olivat ihan vain seuraavalle bussipysäkille arkikävelyn lisäämistä, mutta pikkuhiljaa matkat pitenivät. Paino putosi syksyn aikana 11 kiloa kolmessa kuukaudessa. Joulun herkut toivat muutamia kiloja - lähinnä turvotuksen muodossa - onneksi ne lähtivät heti tammikuun alussa.
Syksyn aikana huomasin kuitenkin, että olo oli välillä heikko ja huimausta tuli aina silloin tällöin - erityisesti rankkojen vesifysioiden päätteeksi. Kahlasin lisää karppauskirjallisuutta ja keskustelupalstan hifistelyosiota sekä muutamaa muutakin karppauksen alalajien osiota siellä. Myös erilaisia karppaussivustoja, suomalaisia ja ulkomaisia, kahlasin tiedonjanoisena.
Päätin lisätä rasvan suhteellista osuutta ruokavaliostani - pienensin proteiinin ja hiilihydraattien osuutta - ja paino alkoi laskemaan taas ja huimaus hävisi. Kevään aikana paino laski 9 kiloa joulua edeltävästä vaiheesta. Olo oli hyvä ja virkeä koko kevään ajan - huolimatta suhteellisen tiiviistä työtahdista ja sen nipistämistä yöunista - jaksoin hyvin sellaisiakin työrupeamia, jotka olivat vetäneet minut aiempina vuosina aivan työuupumuksen partaalle.
Kesän tullessa olin pudottanut painostani 20 kiloa. Kesällä annoin painonpudottamisvimman mennä ja unohdin jokaviikkoiset punnitukset. Jatkoin kevään ruokavalion noudattamista ja ruokailuja tuli keskimäärin 2-3/vrk. Useimmin jätin väliin aamiaisen tai söin sitten varhaisen lounaan - ennen puoltapäivää siis. Lomakuukauden (heinäkuu) loppupuolelle asti paino pysyi samoissa lukemissa eli noin 80 kilossa, mutta viimeinen lomaviikko meni hotelliaamiaisten merkeissä hieman ylensyömiseksi. Sen mukana tulleet muutamat kilot sain kuitenkin viikossa karistettua palattuani kotiin perussapuskojen ääreen.
Nyt on painoni jälleen lähtenyt laskemaan ilman nälkää, hyvävointisena ja iloisena :D
Zeebran karppausaika & tähänastiset muutokset
Mitä karppaus on sitten saanut Zeebrassa aikaan? No, painon putoaminen ja ympärysmittojen pieneneminen on varmasti se kaikken näkyvin muutos. ( Jotkut ovat suvainneet minua tästä huomauttaakin) Yleinen voimattomuus on muuttunut energisyydeksi ja pirteydeksi - esimerkiksi työt sujuvat aika sukkelasti eikä esimerkiksi lounaan jälkeistä iltapäiväkoomaa ole havaittu. Muutenkin jaksamistasossani muissakin hommissani olen huomannut merkittävää kohentumista.
Polvi. No, mitäs siitä muuta voi sanoa, kun että jokapäiväiset kivut ovat harventuneet niin, että B-800-pillereitä en ole moneen kuukauteen napsinut - ainakaan polven takia.. Merkille pantavaa on varmaan sekin erikoislaatuinen asia, että olen viimeksi juossut yli 100m matkan viimeksi vuonna 1997 eli 14 vuotta sitten. Kaksi viikkoa sitten vetäisin koko ratakierroksen (400 m toim.huom.) juosten, eikä edes polvessa tuntunut pahalta. Siis kertaan vielä: vuosi sitten kesällä matelin eteenpäin kuin etana - nyt juoksin ratakierroksen ihan vain kokeillakseni, miltä se tuntuu - no hyvältähän se tuntuu! (Etanat valkosipuli-yrttivoissa - nam)
Vatsavaivat - siis mitkä? Kuten tuolta historiaosuudestani voi helposti päätellä, on minulla ollut elämäni aikaan varsin runsaasti selittämättömiä vatsanväänteitä. Noin kymmenkesäisestä vatsaa on vääntänyt - päivittäin - eikä allergiatutkimuksista siis mitään allergioihin viittaavaa löytynyt. Karppauksen aloitettuani kului viikko ja vatsavaivat katosivat kokonaan. Tähän liittyen olen karppiaikanani tehnyt muutaman kokeilun eli syönyt leipää. Sitä vatsakramppien määrää! En ole aikonut enää kokeilla leivänsyöntiä uudestaan. (Sitäpaitsi olen aina pitänyt leivänpäällisistä enemmän kuin leivästä)
Liikunta - kauan kadoksissa ollut rakkauteni! Lapsena ja nuorena olin aktiivinen ja monipuolinen liikkuja - aina polven vammautumiseen asti. Kipu opetti minut rauhoittumaan ja hiljentämään vauhtia. Niin liikkuminen väheni ja paino alkoi nousemaan. Polven lopetettua monivuotisen äykkäröintinsä olen alkanut taas liikkumaan. Erityisesti kävelyä, vesijuoksua, jumppaa, geokätköilyä ja uintia.Tanssiakin meinasin taas kokeilla. Polven viimeksi leikannut ortopedi totesi, että minun kannattaa unohtaa pallopelit ja juoksu asfaltilla. Onnekseni ne eivät ole maailman ainoat liikunnan lajit.
Uni ja nukahtaminen. Kyllä - olen jännittäjätyyppi - eikä nopeasti nukahtaminen ja sikeästi unessa pysyminen ole ollut suurimpia vahvuuksiani karppausta edeltävässä elämässäni. Lasten syntymän jälkeen nukuin vielä aiempaa huonommin, sillä tuo nukahtaminen oli vaikeaa. Stressin puskiessa päälle oikein urakalla oli joskus vaikeaa nukahtaa ollenkaan. Siinä sitten saattoi käydä niin, että perjantaina - hyvin valvottujen yöunien jälkeen nukahdin töissä tietokoneelle - kesken nakuttelun.
Nyt nukahdan minuutissa ja nukun yöni sikeästi putkeen - oli sitä stressattavaa tai sitten ei. (Salaisuuteni on: villasukat ja peitto korville.)
Mielialan muutos parempaan päin. Olen aina ollut sellainen vähän maanis-depressiivisyyteen taipuvainen tapaus. Yyberenergisiä kausia on seurannut synkistelyä ja jaksamattomuutta, oman peiton alle käpertymistä. Kärsivällisyys ei ole kuulunut hyveisiini - ainakaan kaikissa sosiaalisissa ongelmatilanteissa. Mielialan muutos oli havaittavissa jo viime syksynä aika radikaalisti - normaalin syyssynkistelyn tilalle tuli yyberenerginen kausi ja se jatkuu vaan. Olen rauhoittunut enkä hermostu enää niinkuin ennen, jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaisesti. Olen laittanut tämän kokonaan ruokavalioni piikkiin, sillä juuri muut asiat eivät ole viimeisen vuoden aikana muuttuneet elämässäni.
Listani on aika pitkä eikä kaikkia asioita voi tähän kirjoittaa (tämä ei ole vain aikuisille tarkoitettu blogi ;) ), mutta esimerkiksi ihon paraneminen ja hiusten tuuhentuminen on tuohon ulkonäköpuoleen lisättävä. Hemoglobiinitasoni on parantunut 20:lla ja pääsin jopa ensimmäistä kertaa elämässäsni luovuttamaan verta sen vuoksi. Verenpainetasot ovat laskeneet hyvälle 65-70/110-120 - tasolle (n. 30 pykälää kummatkin) ja sen kyllä huomaa. Jatkossa meinasin otattaa karppauksen ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi veriarvoni, joihin palaan siis myöhemmin tänä syksynä tässä blogissani.
Kyllä näitä karppaukseni hyviä puolia lisääkin löytyy jahka hieman mietiskelen. Palaan asiaan, jahka jotain kirjoitettavaa keksin
Polvi. No, mitäs siitä muuta voi sanoa, kun että jokapäiväiset kivut ovat harventuneet niin, että B-800-pillereitä en ole moneen kuukauteen napsinut - ainakaan polven takia.. Merkille pantavaa on varmaan sekin erikoislaatuinen asia, että olen viimeksi juossut yli 100m matkan viimeksi vuonna 1997 eli 14 vuotta sitten. Kaksi viikkoa sitten vetäisin koko ratakierroksen (400 m toim.huom.) juosten, eikä edes polvessa tuntunut pahalta. Siis kertaan vielä: vuosi sitten kesällä matelin eteenpäin kuin etana - nyt juoksin ratakierroksen ihan vain kokeillakseni, miltä se tuntuu - no hyvältähän se tuntuu! (Etanat valkosipuli-yrttivoissa - nam)
Vatsavaivat - siis mitkä? Kuten tuolta historiaosuudestani voi helposti päätellä, on minulla ollut elämäni aikaan varsin runsaasti selittämättömiä vatsanväänteitä. Noin kymmenkesäisestä vatsaa on vääntänyt - päivittäin - eikä allergiatutkimuksista siis mitään allergioihin viittaavaa löytynyt. Karppauksen aloitettuani kului viikko ja vatsavaivat katosivat kokonaan. Tähän liittyen olen karppiaikanani tehnyt muutaman kokeilun eli syönyt leipää. Sitä vatsakramppien määrää! En ole aikonut enää kokeilla leivänsyöntiä uudestaan. (Sitäpaitsi olen aina pitänyt leivänpäällisistä enemmän kuin leivästä)
Liikunta - kauan kadoksissa ollut rakkauteni! Lapsena ja nuorena olin aktiivinen ja monipuolinen liikkuja - aina polven vammautumiseen asti. Kipu opetti minut rauhoittumaan ja hiljentämään vauhtia. Niin liikkuminen väheni ja paino alkoi nousemaan. Polven lopetettua monivuotisen äykkäröintinsä olen alkanut taas liikkumaan. Erityisesti kävelyä, vesijuoksua, jumppaa, geokätköilyä ja uintia.Tanssiakin meinasin taas kokeilla. Polven viimeksi leikannut ortopedi totesi, että minun kannattaa unohtaa pallopelit ja juoksu asfaltilla. Onnekseni ne eivät ole maailman ainoat liikunnan lajit.
Uni ja nukahtaminen. Kyllä - olen jännittäjätyyppi - eikä nopeasti nukahtaminen ja sikeästi unessa pysyminen ole ollut suurimpia vahvuuksiani karppausta edeltävässä elämässäni. Lasten syntymän jälkeen nukuin vielä aiempaa huonommin, sillä tuo nukahtaminen oli vaikeaa. Stressin puskiessa päälle oikein urakalla oli joskus vaikeaa nukahtaa ollenkaan. Siinä sitten saattoi käydä niin, että perjantaina - hyvin valvottujen yöunien jälkeen nukahdin töissä tietokoneelle - kesken nakuttelun.
Nyt nukahdan minuutissa ja nukun yöni sikeästi putkeen - oli sitä stressattavaa tai sitten ei. (Salaisuuteni on: villasukat ja peitto korville.)
Mielialan muutos parempaan päin. Olen aina ollut sellainen vähän maanis-depressiivisyyteen taipuvainen tapaus. Yyberenergisiä kausia on seurannut synkistelyä ja jaksamattomuutta, oman peiton alle käpertymistä. Kärsivällisyys ei ole kuulunut hyveisiini - ainakaan kaikissa sosiaalisissa ongelmatilanteissa. Mielialan muutos oli havaittavissa jo viime syksynä aika radikaalisti - normaalin syyssynkistelyn tilalle tuli yyberenerginen kausi ja se jatkuu vaan. Olen rauhoittunut enkä hermostu enää niinkuin ennen, jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaisesti. Olen laittanut tämän kokonaan ruokavalioni piikkiin, sillä juuri muut asiat eivät ole viimeisen vuoden aikana muuttuneet elämässäni.
Listani on aika pitkä eikä kaikkia asioita voi tähän kirjoittaa (tämä ei ole vain aikuisille tarkoitettu blogi ;) ), mutta esimerkiksi ihon paraneminen ja hiusten tuuhentuminen on tuohon ulkonäköpuoleen lisättävä. Hemoglobiinitasoni on parantunut 20:lla ja pääsin jopa ensimmäistä kertaa elämässäsni luovuttamaan verta sen vuoksi. Verenpainetasot ovat laskeneet hyvälle 65-70/110-120 - tasolle (n. 30 pykälää kummatkin) ja sen kyllä huomaa. Jatkossa meinasin otattaa karppauksen ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi veriarvoni, joihin palaan siis myöhemmin tänä syksynä tässä blogissani.
Kyllä näitä karppaukseni hyviä puolia lisääkin löytyy jahka hieman mietiskelen. Palaan asiaan, jahka jotain kirjoitettavaa keksin
13.8.2011
Zeebran Historiaa osa 2 - Tapahtui tällä vuosituhannella
Uusi vuosituhat, uudet kujeet - no ainakin minä luulin niin. Ahkera painonseuranta kääntyikin painonnousunseurannaksi heti nollavuosien alussa, kun raskauden myötä paino humahti 33 kiloa ylöspäin aina 110 kiloon asti. Vielä kuukautta esikoiseni syntymän jälkeen painoin 102 kiloa ja niin alkoi taas kerran painon ankara pudotus - tällä kertaa Kutraamalla ja jumppaamalla.
Painoni sain parhaimmillaan putoamaan aina tuonne 88 kiloon asti seuraavien vuosien aikana. Tosin yhtä, ihanaa, alamäkeä se ei suinkaan ollut, vaan samanlaista jojoilua kuin ennenkin. Uusi vuosi - uudet lupaukset ja kas kummaa - kevätauringon kirkastuessa laihduttamisinto lopahti. Joka kerta sama juttu.
Kului pari vuotta ja uusi raskaus alkoi. Paino nousi taas sinne 110 kiloon ja olo oli raskas vielä raskauden jälkeenkin. Paino oli tasan 99 kiloa ja jälleen jokavuotinen jojoilu alkoi. Paino putosi parhaimmillaan aina 90 kiloon - palatakseen taas joulun aikaan takasin satasen pintaan. Polvikin alkoi vihoittelemaan uudestaan ja niin sitten viime keväänä se leikattiin viidennen ja toistaiseksi viimeisen kerran. Lääkäri totesi leikkauksen jälkeen, että " Nyt olisi hyvä pysyä kaukana leikkauspöydältä. Nivelessä on nivelrikko kahdella pinnalla ja kierukka on kuin märkää pahvia."
Koko kesä 2010 meni ontuessa paikasta toiseen. Paino huiteli satasen molemmin puolin ja pari vuotta aiemmin alkaneet astmaoireet eivät helpottaneet. Eläkeläiset painelivat rollaattoreineen vauhdilla ohitseni. Minä kymmeniä vuosia nuorempana raahustin eteenpäin h i t a a s t i . . . Vihdoin kesän lopulla sain itseäni niskasta kiinni. Ensin aloitin fysioterapian, jolla pistetään jalka kuntoon. Kuukautta myöhemmin olikin vuorossa ravintoremontti.
Näin pääsemme viimeiseen vaiheeseen painohistoriallisessa katsauksessani.
Olin jo jonkin aikaa seikkaillut netin erilaisilla laihdutussivustoilla ja törmännyt karppaukseenkin jo pari vuotta aiemmin. Kiinnostukseni VHH- elämää kohtaan kasvoi koko ajan, mutta vanhat pinttyneet ajattelumallit estivät tarttumasta sitä kuuluisaa härkää sarvista. Viime syksynä sitten kokosin rohkeuteni. Aloitin lukemalla Antti Heikkilän Ravinto & Terveys -kirjan. Aktivoiduin myös Karppaus.infon foorumilla ja aloin ahmimaan karppikirjallisuutta - ja tietenkin maukasta karppisapuskaa.
Viime syksyllä karppauksen aloittaessani painoni oli 99 kiloa. Nyt se on 80 ja karppaus jatkuu edelleen. En ole koko aikuisiälläni voinut näin hyvin, vaikka ihannepainoonkin on vielä 10 kiloa matkaa. Painoa huomattavammin on muutoksia tapahtunut mitoissa - esimerkiksi vyötärönympäryksestäni on lähtenyt karppauksen aikana 21,5 cm. Samansuuntaisia tuloksia on myös muualta kehossani. Karppaus on mun juttuni ja suosittelen sitä muidenkin kokeilemaan, jos haluaa muuttaa itseään parempaan suuntaan.
Painoni sain parhaimmillaan putoamaan aina tuonne 88 kiloon asti seuraavien vuosien aikana. Tosin yhtä, ihanaa, alamäkeä se ei suinkaan ollut, vaan samanlaista jojoilua kuin ennenkin. Uusi vuosi - uudet lupaukset ja kas kummaa - kevätauringon kirkastuessa laihduttamisinto lopahti. Joka kerta sama juttu.
Kului pari vuotta ja uusi raskaus alkoi. Paino nousi taas sinne 110 kiloon ja olo oli raskas vielä raskauden jälkeenkin. Paino oli tasan 99 kiloa ja jälleen jokavuotinen jojoilu alkoi. Paino putosi parhaimmillaan aina 90 kiloon - palatakseen taas joulun aikaan takasin satasen pintaan. Polvikin alkoi vihoittelemaan uudestaan ja niin sitten viime keväänä se leikattiin viidennen ja toistaiseksi viimeisen kerran. Lääkäri totesi leikkauksen jälkeen, että " Nyt olisi hyvä pysyä kaukana leikkauspöydältä. Nivelessä on nivelrikko kahdella pinnalla ja kierukka on kuin märkää pahvia."
Koko kesä 2010 meni ontuessa paikasta toiseen. Paino huiteli satasen molemmin puolin ja pari vuotta aiemmin alkaneet astmaoireet eivät helpottaneet. Eläkeläiset painelivat rollaattoreineen vauhdilla ohitseni. Minä kymmeniä vuosia nuorempana raahustin eteenpäin h i t a a s t i . . . Vihdoin kesän lopulla sain itseäni niskasta kiinni. Ensin aloitin fysioterapian, jolla pistetään jalka kuntoon. Kuukautta myöhemmin olikin vuorossa ravintoremontti.
Näin pääsemme viimeiseen vaiheeseen painohistoriallisessa katsauksessani.
Olin jo jonkin aikaa seikkaillut netin erilaisilla laihdutussivustoilla ja törmännyt karppaukseenkin jo pari vuotta aiemmin. Kiinnostukseni VHH- elämää kohtaan kasvoi koko ajan, mutta vanhat pinttyneet ajattelumallit estivät tarttumasta sitä kuuluisaa härkää sarvista. Viime syksynä sitten kokosin rohkeuteni. Aloitin lukemalla Antti Heikkilän Ravinto & Terveys -kirjan. Aktivoiduin myös Karppaus.infon foorumilla ja aloin ahmimaan karppikirjallisuutta - ja tietenkin maukasta karppisapuskaa.
Viime syksyllä karppauksen aloittaessani painoni oli 99 kiloa. Nyt se on 80 ja karppaus jatkuu edelleen. En ole koko aikuisiälläni voinut näin hyvin, vaikka ihannepainoonkin on vielä 10 kiloa matkaa. Painoa huomattavammin on muutoksia tapahtunut mitoissa - esimerkiksi vyötärönympäryksestäni on lähtenyt karppauksen aikana 21,5 cm. Samansuuntaisia tuloksia on myös muualta kehossani. Karppaus on mun juttuni ja suosittelen sitä muidenkin kokeilemaan, jos haluaa muuttaa itseään parempaan suuntaan.
Zeebran Historiaa osa 1 - Tapahtui viime vuosisadalla
Tervetuloa seuraamaan Zeebran matkaa ylipainoisesta, astamoireisesta, vatsavaivaisesta kitisijästä terveeksi, hyväkuntoiseksi ZalamaZeebraksi. (Painonpudotus-) historiassani on menossa varsin merkillinen vaihe: paino putoaa eikä ole edes nälkä. Tämä on dieettihistoriaani tarkemmin tarkastellen varsin poikkeuksellinen vaihe, josta on ehkä hyväkin ottaa pieni painohistoriallinen katsaus taaksepäin.
Lapsuuteni sujui aikalailla sutjakassa kunnossa eikä mistään ylipainosta ollut tietoakaan. Liikunta ja riittävä nukkuminen kuuluivat tuonaikaisiin hyveisiini äidin ihanien sapuskojen lisäksi. Ruokalista oli hyvinkin perusaineita: perunaa, lihaa, kanamunaa, kalaa, salaattia, leipää lisukkeineen ja rasvatonta maitoa. Ala-asteella alkoivat sitten erityyppiset pienet vatsavaivat, joita ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi tutkia, sillä olin hieman ujo, ns. jännittäjätyyppi. (Vatsaoireeni johtuvat päästäni - sanoi yksi lääkäri kerran koulun terveystarkastuksessa).
Näin meni peruskouluaika sutjakasti. Yläasteella aloin hieman pyöristyä, mutta paino ei noussut ylipainon puolelle, joten terveydenhoitaja antoi asian olla. Ylipainon rajani on 70 kiloa. Ongelmat alkoivat sitten lukiossa, kun terveydenhoitaja totesi ykskantaan, että minulla on laktoosi-intoleranssi. Sen seurauksena jätin käytännöllisesti katsoen kaikki maitotuotteet kovia juustoja lukuunottamatta pois ruokavaliostani. Vatsavaivoja muutoksella ei saatu vähenemään, mutta ärtynyt vatsa minulla ainakin oli - terveydenhoitajan mielestä.
Painoni alkoi nousta 90-luvun puolivälin jälkeen kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tuolloin myös teetin täydelliset allergiatestit ja niiden tuloksena oli, että minulla ei todellakaan ollut laktoosi-intoleranssia eikä mitään muutakaan allergiaa. Vatsavaivoja ei tuolloinkaan tutkittu. Painoni hujahti aina 72 kiloon - yhden vuoden aikana lähes 10 kiloa ylöspäin - mikä oli omasta mielestäni aivan hirveää. Siksi päätin ryhtyä laihduttamaan.
Tuo ensimmäinen Painonvartijoiden kotiohjelmalla tehty laihdutus epäonnistui surkeasti. Nälkä ja huono olo eivät kannustaneet eteenpäin. Paino ei pudonnut juuri ollenkaan ja lopulta paino nousi alkulukemiin. Päätin kokeilla jotain muuta. Aloin pitämään painostani seurantaa vihkoon viikottain. Aloin myös perehtymään painonpudotuksen kirjallisuuteen sekä kaloreiden ja makrojen tutkimiseen.
Seuraavina vuosina vihkoni täyttyivät iloisesti taulukoista ja tsemppauskirjoituksista aina alkuvuodesta ja innostus hiipui viimeistään toukokuussa. Painoni huristeli 90-luvun loppupuolella kuitenkin aika kiltisti tuolla hieman yli 70 kilon tienoilla. Liikuin edelleen paljon, mutta paino ei vain pudonnut.
Kesken hienojen painonpudotusoperaatioiden tapahtui onnettomuus - liukastuin ja polvestani katkesi eturistiside. Taaturman jälkeen sain painoni pidettyä kutakuinkin vielä aisoissa, mutta liikunnan määrät vähenivät radikaalisti. ( Ei sillä jalalla tanssittu, ei) Jalkaa ei kuitenkaan tuolloin korjattu vaan vasta vuoden päästä, kun kierukka pamahti rikki. Sen seurauksena kolme leikkausta lyhyen ajan sisään - ja paino alkoi nousemaan.
Vuosi leikkausten jälkeen vuorossa oli naimisiinmeno, joka sai minut sinnittelemään kunnon kitukuurilla ( kalorit alle 1200 kcal/vrk, rasva minimissä). Hääpäivänä paino olikin kivasti 66 kilon tienoilla, mutta ei kulunut kahta viikkoakaan, kun kitukuuria edeltävä paino oli palannut lisien kanssa takaisin. Saman vuoden lopulla polvi operoitiin jo neljännen kerran ja kivut pitivät minut poissa liikunnan ihmeellisestä maailmasta - taas kerran.
Uusi vuosituhat kolkutteli ovelle. Elämä hymyili yleensä ottaen, mutta oma olo alkoi olla tukala - polvi kiukutteli, väsytti, vatsa vaivasi ja infektiotauteja tuli toisensa perään.
Lapsuuteni sujui aikalailla sutjakassa kunnossa eikä mistään ylipainosta ollut tietoakaan. Liikunta ja riittävä nukkuminen kuuluivat tuonaikaisiin hyveisiini äidin ihanien sapuskojen lisäksi. Ruokalista oli hyvinkin perusaineita: perunaa, lihaa, kanamunaa, kalaa, salaattia, leipää lisukkeineen ja rasvatonta maitoa. Ala-asteella alkoivat sitten erityyppiset pienet vatsavaivat, joita ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi tutkia, sillä olin hieman ujo, ns. jännittäjätyyppi. (Vatsaoireeni johtuvat päästäni - sanoi yksi lääkäri kerran koulun terveystarkastuksessa).
Näin meni peruskouluaika sutjakasti. Yläasteella aloin hieman pyöristyä, mutta paino ei noussut ylipainon puolelle, joten terveydenhoitaja antoi asian olla. Ylipainon rajani on 70 kiloa. Ongelmat alkoivat sitten lukiossa, kun terveydenhoitaja totesi ykskantaan, että minulla on laktoosi-intoleranssi. Sen seurauksena jätin käytännöllisesti katsoen kaikki maitotuotteet kovia juustoja lukuunottamatta pois ruokavaliostani. Vatsavaivoja muutoksella ei saatu vähenemään, mutta ärtynyt vatsa minulla ainakin oli - terveydenhoitajan mielestä.
Painoni alkoi nousta 90-luvun puolivälin jälkeen kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Tuolloin myös teetin täydelliset allergiatestit ja niiden tuloksena oli, että minulla ei todellakaan ollut laktoosi-intoleranssia eikä mitään muutakaan allergiaa. Vatsavaivoja ei tuolloinkaan tutkittu. Painoni hujahti aina 72 kiloon - yhden vuoden aikana lähes 10 kiloa ylöspäin - mikä oli omasta mielestäni aivan hirveää. Siksi päätin ryhtyä laihduttamaan.
Tuo ensimmäinen Painonvartijoiden kotiohjelmalla tehty laihdutus epäonnistui surkeasti. Nälkä ja huono olo eivät kannustaneet eteenpäin. Paino ei pudonnut juuri ollenkaan ja lopulta paino nousi alkulukemiin. Päätin kokeilla jotain muuta. Aloin pitämään painostani seurantaa vihkoon viikottain. Aloin myös perehtymään painonpudotuksen kirjallisuuteen sekä kaloreiden ja makrojen tutkimiseen.
Seuraavina vuosina vihkoni täyttyivät iloisesti taulukoista ja tsemppauskirjoituksista aina alkuvuodesta ja innostus hiipui viimeistään toukokuussa. Painoni huristeli 90-luvun loppupuolella kuitenkin aika kiltisti tuolla hieman yli 70 kilon tienoilla. Liikuin edelleen paljon, mutta paino ei vain pudonnut.
Kesken hienojen painonpudotusoperaatioiden tapahtui onnettomuus - liukastuin ja polvestani katkesi eturistiside. Taaturman jälkeen sain painoni pidettyä kutakuinkin vielä aisoissa, mutta liikunnan määrät vähenivät radikaalisti. ( Ei sillä jalalla tanssittu, ei) Jalkaa ei kuitenkaan tuolloin korjattu vaan vasta vuoden päästä, kun kierukka pamahti rikki. Sen seurauksena kolme leikkausta lyhyen ajan sisään - ja paino alkoi nousemaan.
Vuosi leikkausten jälkeen vuorossa oli naimisiinmeno, joka sai minut sinnittelemään kunnon kitukuurilla ( kalorit alle 1200 kcal/vrk, rasva minimissä). Hääpäivänä paino olikin kivasti 66 kilon tienoilla, mutta ei kulunut kahta viikkoakaan, kun kitukuuria edeltävä paino oli palannut lisien kanssa takaisin. Saman vuoden lopulla polvi operoitiin jo neljännen kerran ja kivut pitivät minut poissa liikunnan ihmeellisestä maailmasta - taas kerran.
Uusi vuosituhat kolkutteli ovelle. Elämä hymyili yleensä ottaen, mutta oma olo alkoi olla tukala - polvi kiukutteli, väsytti, vatsa vaivasi ja infektiotauteja tuli toisensa perään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)