Nohei taas!
Onhan se outo ja omituinen tilanne - pitkästä aikaa, kun on himo päästä juoksemaan ja kun nyt ei voi. Duunipaikan viikkoja jatkunut pärskintärinki sai kuin saikin tartutettua minuun lievän hengitystieinfektion ja meno on ollut sitten aika tukkoista sen jälkeen. Lievä tämä on ollut varmaan siksi, että olen todellakin muistanut levätä ja vetää Ceetä ja Deetä ja sinkkiä ja ehkä myös hieman pakurikääpäjuomaa. Edellisen kerran lenkille olen päässyt puolitoista viikkoa sitten tiistaina ( nyt on siis seuraavan viikon sunnuntai. toim.huom.) ja räkätaudin ensioireet puskivat päälle saman viikon torstain. Nyt on sitten kuumeetonta hengitystieoireistoa kannettu puolitoista viikkoa mukana.
Mutta se kaipuu sinne juoksemaan - se alkaa olla ihan sietämätöntä. Eihän tätä ois voinut mitenkään tajuta, että mulla joskus olis näin suuri hinku juoksulenkille :D Ihan taidan pimahtanut olla. Eihän tämmönen urheiluvimma voi mitenkään olla normaalia - eihän?
No, ehkä tällainen tauko ihan hyvääkin välillä tekee, mutta mä en nih malttais, en millään... Tunnustan, että oli ihan pakko hieman pallotella yhden kaverin kanssa (tennismailan kanssa siis) tuossa yhtenä lauantai-aamuna. Onneksi kyseessä ei ollut mitenkään rankkaa reenammista - lähinnä yritimme osua siihen palloon edes joskus - aloittelijoita nääs...
Ja tietenkin syyslomaviikolla piti jotain pientä touhuta - kylpylöissä läträämistä ja geokätköilyä kirpeässä syysillassa fillareilla sotkien ( milloinkahan olen edellisen kerran polkupyöräillyt - ehkä.... öh... 5 vuotta sitten???). Hyvin löytyi, vaikka ohuemmat Vibramit jalassa meinasi hieman kohmettaa varpaat polkimilla. Onneksi oli kätköilykaveri mukana. :) Ja vedessä läträäminen on niin mun juttuni. Hengitystieoireilu muistutti itsestään vain 3 m syvyyteen sukeltaessani - tuolloin korvissa tuntui aika inhottavalta. Jos mä vaikka huomisaamuna hieman kävelisin taas.
*Syvä huokaus*
21.10.2012
8.10.2012
Mitäpä mielessä liikkuu?
Nii-ih!
Sen haluaisin minäkin tietää. Oon tässä menneen viikonlopun aikana miettinyt aika paljon onnellisuutta ja yleensä mielenliikunnan tasoja. Tässä on nyt mennyt kaksi vuotta vähillä fyysisillä vaivoilla, joten ihan kiinnosti se, miten olen muuten voinut. Piti ihan pientä galluppia lähiympäristössä tehdä, nih sieltähän se sitten alkoi aukeamaan.
Lähtölaukauksen tähän hyvin poikkeukselliseen itsetutkiskeluun sai aikaiseksi THL:n tutkimuskaavake, jonka sain täytettäväkseni. (Joo-oh, karppi THL:n tutkimuksessa) Alueellista hyvinvointia selvittäneessä tutkimuksessa oli aika paljon kysymyksiä omaan psyykkiseen oloon liittyen ja pystyin aika moneen vastaamaan yllättävänkin positiivisesti.
Mitä on sitten muuttunut?
Olen muuttunut iloisemmaksi. Ei niin, etten olisi iloinen aiemminkin ollut, mutta aiemmin olin myös aikamoinen valittaja, joten se iloisuus ei välttämättä ihan kaikkein eniten pintaan näkynyt. Nykyään en valita kuin korkeintaan huonosti nukutuista öistä, joista ei kai ihan täydellisesti pääse koskaan eroon. Ehken parasta on se, että osaan nykyään iloita monenlaisista asioista. Onhan se sitten ollut nähtävissä, että iloisuus tarttuu ja joitakin se ihan selvästi ärrrrsyttää...
Mitäs muuta?
Olen rauhoittunut. En ole enää ihan yhtä helposti äkkipikainen, kuin aiemmin. Pikasuutahdan toki edelleen, mutta en enää läheskään niin reippasti enkä niin usein kuin aiemmin ja lepyn oikein tosinopeasti. En kyllä oikein kunnolla ole koskaan osannut olla pitkävihainen - mököttämistä olen saattanut harrastaa silloin, jos vastapuolikaan ei mitään sano. Tuolloinkin mököttäminen on pääasiassa johtunut siitä, että olen antanut toisen möksöttää loppuun asti ihan rauhassa.
Yleisesti voi sanoa, että olen onnellisempi kuin pari vuotta sitten. Tää nyt olikin aika helppo, kun se vuosi 2010 oli melkeinpä pahin mahdollinen vuosi kaikilta osin. Mutta voin kyllä sanoa olevani onnellisempi kuin esimerkiksi kertaakan aiemmassa elämässäni. Kuullostaako tämä jo pätevämmältä? Tämä pitää paikkansa kyllä helpostikin, koska hyvä fyysinen vointi, perhe-elämän tasoittuminen ja muukin toiminnan sujuminen aika putkeen on helpostikin kääntymässä onnellisuudeksi.
Mä oon onnellinen!!! Kestäkää se!
Sen haluaisin minäkin tietää. Oon tässä menneen viikonlopun aikana miettinyt aika paljon onnellisuutta ja yleensä mielenliikunnan tasoja. Tässä on nyt mennyt kaksi vuotta vähillä fyysisillä vaivoilla, joten ihan kiinnosti se, miten olen muuten voinut. Piti ihan pientä galluppia lähiympäristössä tehdä, nih sieltähän se sitten alkoi aukeamaan.
Lähtölaukauksen tähän hyvin poikkeukselliseen itsetutkiskeluun sai aikaiseksi THL:n tutkimuskaavake, jonka sain täytettäväkseni. (Joo-oh, karppi THL:n tutkimuksessa) Alueellista hyvinvointia selvittäneessä tutkimuksessa oli aika paljon kysymyksiä omaan psyykkiseen oloon liittyen ja pystyin aika moneen vastaamaan yllättävänkin positiivisesti.
Mitä on sitten muuttunut?
Olen muuttunut iloisemmaksi. Ei niin, etten olisi iloinen aiemminkin ollut, mutta aiemmin olin myös aikamoinen valittaja, joten se iloisuus ei välttämättä ihan kaikkein eniten pintaan näkynyt. Nykyään en valita kuin korkeintaan huonosti nukutuista öistä, joista ei kai ihan täydellisesti pääse koskaan eroon. Ehken parasta on se, että osaan nykyään iloita monenlaisista asioista. Onhan se sitten ollut nähtävissä, että iloisuus tarttuu ja joitakin se ihan selvästi ärrrrsyttää...
Mitäs muuta?
Olen rauhoittunut. En ole enää ihan yhtä helposti äkkipikainen, kuin aiemmin. Pikasuutahdan toki edelleen, mutta en enää läheskään niin reippasti enkä niin usein kuin aiemmin ja lepyn oikein tosinopeasti. En kyllä oikein kunnolla ole koskaan osannut olla pitkävihainen - mököttämistä olen saattanut harrastaa silloin, jos vastapuolikaan ei mitään sano. Tuolloinkin mököttäminen on pääasiassa johtunut siitä, että olen antanut toisen möksöttää loppuun asti ihan rauhassa.
Yleisesti voi sanoa, että olen onnellisempi kuin pari vuotta sitten. Tää nyt olikin aika helppo, kun se vuosi 2010 oli melkeinpä pahin mahdollinen vuosi kaikilta osin. Mutta voin kyllä sanoa olevani onnellisempi kuin esimerkiksi kertaakan aiemmassa elämässäni. Kuullostaako tämä jo pätevämmältä? Tämä pitää paikkansa kyllä helpostikin, koska hyvä fyysinen vointi, perhe-elämän tasoittuminen ja muukin toiminnan sujuminen aika putkeen on helpostikin kääntymässä onnellisuudeksi.
Mä oon onnellinen!!! Kestäkää se!
7.10.2012
Ja täähä juoxee!
Nimittäin!
On sitä juoksuakin jatkettu ihan kiitettävällä vauhdilla. Vähän alkoi tuossa mun juoksukoulussa tulla semmoista hidastumista, kun meinasi hieman pitkäksi treenien väli venähtää. Palasin siis 10. viikolta takaisin 9.viikon alkuun ja taas olen ruodussa.
Eilinen 5 kilometrin tempovaihtelu meinasi kyllä mennä rankemman puolelle, kun ei oikein millään meinannut sujua. Epäilen, että syynä oli liian pieni väli edelliseen ruokailuun (1,5 tuntia). Oli vain jotenkin niin kamalan raskasta. Tänään on vuorossa 30 minsaa rentoa juoksua, joten toiveissa on, ettei eilinen toistu. Juoksun päälle meinasin käväistä vetäisemässä vanhan kunnon vesifysiosarjan uimahallissa. Tekee niin hyvää nivelille :D
Uudet Vibramitkin ostin, mutta oon pitänyt niitä lähinnä kävelykenkinä ja säästellyt niitä hieman viileämpiä kelejä varten. Tämmöset zöpöläiset nää on:
Musta-valkoiset olisi ollet ne suosikit, mutta kun ei aina voi valita... Erityisesti pikkulasten päät kääntyy kaupungilla... Toi sää on muuten ollut mitä mainioin tämmöisen rapakuntoisen juoksenteluun. 8-15 astetta ja mukavaa syyskeliä - ei pääse liian kuuma tulemaan missään vaiheessa.
No ny tää taas pistää juoksuvermeet niskaan ja lähtee lenkille - nähdään taas!
Muox. Tää tuli just lenkiltä ja hyvin tää sujui tällä kertaa - rutiinia, rutiinia ;) (Sitä tässä kaivataanki)
Perään vetämäni 40 minuutin vesifysio oli oikein mainio palauttava reeni tuolle juoksulle. Mihinkään ei koske ja se kai on paras merkki liikunnan onnistumisesta, vai?
On sitä juoksuakin jatkettu ihan kiitettävällä vauhdilla. Vähän alkoi tuossa mun juoksukoulussa tulla semmoista hidastumista, kun meinasi hieman pitkäksi treenien väli venähtää. Palasin siis 10. viikolta takaisin 9.viikon alkuun ja taas olen ruodussa.
Eilinen 5 kilometrin tempovaihtelu meinasi kyllä mennä rankemman puolelle, kun ei oikein millään meinannut sujua. Epäilen, että syynä oli liian pieni väli edelliseen ruokailuun (1,5 tuntia). Oli vain jotenkin niin kamalan raskasta. Tänään on vuorossa 30 minsaa rentoa juoksua, joten toiveissa on, ettei eilinen toistu. Juoksun päälle meinasin käväistä vetäisemässä vanhan kunnon vesifysiosarjan uimahallissa. Tekee niin hyvää nivelille :D
Uudet Vibramitkin ostin, mutta oon pitänyt niitä lähinnä kävelykenkinä ja säästellyt niitä hieman viileämpiä kelejä varten. Tämmöset zöpöläiset nää on:
Tää kuva on ainaski kuukauden vanha
No ny tää taas pistää juoksuvermeet niskaan ja lähtee lenkille - nähdään taas!
Muox. Tää tuli just lenkiltä ja hyvin tää sujui tällä kertaa - rutiinia, rutiinia ;) (Sitä tässä kaivataanki)
Perään vetämäni 40 minuutin vesifysio oli oikein mainio palauttava reeni tuolle juoksulle. Mihinkään ei koske ja se kai on paras merkki liikunnan onnistumisesta, vai?
5.10.2012
Kaksi vuotta ja risat
Tuossa syyskuun loppupuolella tuli 2 vuotta täyteen tällä ruokavaliolla. Ja mikäs on ollessa, kun on niin hyvin toiminut tämä setti mulla. Katso ite, jos et usko!
Muutoksia kahden vuoden takaiseen:
Kesä 2010 Syksy 2012
Painoa 104 kg Paino 83 kg
Astmaoireet Ei astmaa, ei infektiotauteja
Vatsaoireet Ei vatsaoireita
Nälänhallinta huono Nälänhallinta hyvä
Ahmintaa, ruoka mielessä aina Rauhallista ruokailua, ruoka mielessä vain pari kertaa päivässä
Jalkakivut, ei liikuntaa Paljon liikuntaa, juoksulenkkejä, ei jalkakipuja juuri ollenkaan
Nukahtamisvaikeudet Ei nukahtamisvaikeuksia
Jatkuva väsymys Jatkuva pirteys (ärsyttää muita)
Unentarve 9-11h Unentarve 6-7h
Unen laatu huono, heräilyjä Unen laatu hyvä, Herra Hakkarainen käy silloin tällöin kylässä ;)
Ihon akneongelmat Iho hyvässä kunnossa
Yleinen jaksaminen huono Jaksaa vaikka mitä :D
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta kai tuosta nyt jotain selvää saa. Suunta on ollut siis oikein hyvä ja tätä linjaa aion jatkaa hamaan tulevaisuuteen asti. Tuntuu kuin ne 15 vuotta, jotka menetin polvi- yms. vaivoille, olisi pyyhitty pois elämästäni ja olisin saanut nuoruuteni takaisin. Aivan mahtavaa!
Mikäs se oli se lähtökondis silloin pari vuotta sitten - ainih tossa vieressähän se...
Menin myös syksyllä 2010 ostamaan yhden ( minulle) ihan liian suuren mekon (eli nk. tavoitemekon...) ja tämän vuoden keväästä olen sitä yrittänyt päälleni mahduttaa seuraavanlaisin tuloksin:
Ensimmäinen yritys keväällä 2012:
Vetoketju ei mene kiinni, ei sitten millään! No ehkä vähän myöhemmin sitten...
Tokakokeilu kesällä 2012..
Vetoketju meni kivasti kiinni aina vyötärölle asti, mutta turha toivo enää siitä ylöspäin
.
Ja sitten....syksyllä 2012!
Tattadaa! Niin se napsahti helposti kiinni!
Huomattavaa tässä on se, ettei paino ole pudonnut keväästä kuin muutaman kilon, mutta kroppa on ihan selvästi tiivistynyt. Suurin kiitos taitaa kuulua juoksukoulun ohjelmalle, joka on auttanut tiivistymisessä kiitettävästi. Juoksua menee parhaimmillaan 7 kilsaa kerrallaan ja hienosti sitäkin jaksaa. Nyt pitäisi salille raahautua ja aloittaa se vesijuoksu.
Nih!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)