Nohei taas!
Onhan se outo ja omituinen tilanne - pitkästä aikaa, kun on himo päästä juoksemaan ja kun nyt ei voi. Duunipaikan viikkoja jatkunut pärskintärinki sai kuin saikin tartutettua minuun lievän hengitystieinfektion ja meno on ollut sitten aika tukkoista sen jälkeen. Lievä tämä on ollut varmaan siksi, että olen todellakin muistanut levätä ja vetää Ceetä ja Deetä ja sinkkiä ja ehkä myös hieman pakurikääpäjuomaa. Edellisen kerran lenkille olen päässyt puolitoista viikkoa sitten tiistaina ( nyt on siis seuraavan viikon sunnuntai. toim.huom.) ja räkätaudin ensioireet puskivat päälle saman viikon torstain. Nyt on sitten kuumeetonta hengitystieoireistoa kannettu puolitoista viikkoa mukana.
Mutta se kaipuu sinne juoksemaan - se alkaa olla ihan sietämätöntä. Eihän tätä ois voinut mitenkään tajuta, että mulla joskus olis näin suuri hinku juoksulenkille :D Ihan taidan pimahtanut olla. Eihän tämmönen urheiluvimma voi mitenkään olla normaalia - eihän?
No, ehkä tällainen tauko ihan hyvääkin välillä tekee, mutta mä en nih malttais, en millään... Tunnustan, että oli ihan pakko hieman pallotella yhden kaverin kanssa (tennismailan kanssa siis) tuossa yhtenä lauantai-aamuna. Onneksi kyseessä ei ollut mitenkään rankkaa reenammista - lähinnä yritimme osua siihen palloon edes joskus - aloittelijoita nääs...
Ja tietenkin syyslomaviikolla piti jotain pientä touhuta - kylpylöissä läträämistä ja geokätköilyä kirpeässä syysillassa fillareilla sotkien ( milloinkahan olen edellisen kerran polkupyöräillyt - ehkä.... öh... 5 vuotta sitten???). Hyvin löytyi, vaikka ohuemmat Vibramit jalassa meinasi hieman kohmettaa varpaat polkimilla. Onneksi oli kätköilykaveri mukana. :) Ja vedessä läträäminen on niin mun juttuni. Hengitystieoireilu muistutti itsestään vain 3 m syvyyteen sukeltaessani - tuolloin korvissa tuntui aika inhottavalta. Jos mä vaikka huomisaamuna hieman kävelisin taas.
*Syvä huokaus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja???