Ja miten on tällainen radikaali takinkääntö vaikuttanut ympärillä oleviin ihmisiin? Karppaushan poikkeaa ns. 'normaalista' painonpudotuksesta siinä, että (ainakin minulla) rasvaaa kuluu aikaisempaan verrattuna aikamoinen määrä. Kyllähän se järkytti minuakin, enkä uskaltanut ihan niin karppina ainakaan aluksi olla - olinhan sitäpaitsi Heikkilän neuvojen kuuntelija ja ainakaan viime syksynä hänkään ei ollut vielä niin rasvamyönteinen kuin nykyään.
Olen nelihenkisen perheemme ainoa täyskarppi - muut harrastavat VT-linjaa. No, mieheni tietysti otti heti alkuun sen perinteisen " Voi ei, taas joku uusi laihdutushömpötys, kyllä se siitä vielä ohi menee"- asenteen. No yllättävän kauan on kestänyt tämä "hömpötys" ja onpa viime aikoina ollut havaittavissa jopa hienoisia mielenmuutoksia myös isännän puolelta. Lapset ovat osanneet suhtautua varsin leppoisasti äidin ihmeelliseen ja outoon ruokavalioon - tuntuu yleensä ottaen, että lapsille suuremmatkaan muutokset eivät aiheuta niin suurta vastaanvääntämistä tai hammastenkiristelyjä, kuin joillekin aikuisille. Ja kyllähän äidin herkulliset karppisapuskat ovat pojille maistuneetkin!
Työympäristössä on vastaanotto ollut hyvin kahtiajakoista - osa on iloisena tukenut (toki rasvan määrää edelleen hämmästellen) ja kannustanut minua jatkamaan valitsemallani linjalla, mutta osa taas ei ymmärrä karppausta ollenkaan. Työkavereistani muutama on tiukkaa liikuntaohjelmaa ja todella niukkaenergistä vähärasvaista ruokavaliota harrastava ihminen, joille olen yrittänyt asiaa selittää. He eivät VOI vaan uskoa, että tuollainen VOIn käyttö VOIsi olla millään lailla terveellistä. No, he saavat puolestani ihan vapaasti harrastaa omaa ruokavaliotaan, minulle tämä VOIn syöminen ei ole uskon asia.
Omat vanhempani ovat suhtautuneet ehkä kaikkein myötämielisimmin suunnanmuutokseeni ruokailuissani. Isä on jollain tavoin vähentänyt hiilihydraattejaan jo parin vuoden ajan ja toivon kovasti, että äidillänikin olisi puhtia kokeilla. Anoppilassakin olen alkanut saada perunan tilalla keitettyä kukkakaalia, mutta harmikseni siellä - maatalossa - ei VOIta käytetä.. Muuten sukulaisissa käydessä saan aika usein selittää, mikä on hommani nimi, että voin kieltäytyä kahvileivistä, wienereistä, pullapitkoista...
Ystävät ovat tietysti suureen ääneen ihastelleet muodonmuutostani, mutta täysin varauksetta eivät hekään ole pystyneet sulattelemaan karppaustyyliäni. Muutaman olen saanut kuitenkin innostumaan karppausta kokeilemaankin - osa on peräti paluukarppeja. Kyllä karppausta kannattaa kokeilla edes kerran vaikkapa vain kuukauden. Itsellänihän jo sen ensimmäisen kuukauden aikana muutokset olivat jo niin näkyviä, että karppauksen jatko oli itsestään selvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja???