Mitä karppaus on sitten saanut Zeebrassa aikaan? No, painon putoaminen ja ympärysmittojen pieneneminen on varmasti se kaikken näkyvin muutos. ( Jotkut ovat suvainneet minua tästä huomauttaakin) Yleinen voimattomuus on muuttunut energisyydeksi ja pirteydeksi - esimerkiksi työt sujuvat aika sukkelasti eikä esimerkiksi lounaan jälkeistä iltapäiväkoomaa ole havaittu. Muutenkin jaksamistasossani muissakin hommissani olen huomannut merkittävää kohentumista.
Polvi. No, mitäs siitä muuta voi sanoa, kun että jokapäiväiset kivut ovat harventuneet niin, että B-800-pillereitä en ole moneen kuukauteen napsinut - ainakaan polven takia.. Merkille pantavaa on varmaan sekin erikoislaatuinen asia, että olen viimeksi juossut yli 100m matkan viimeksi vuonna 1997 eli 14 vuotta sitten. Kaksi viikkoa sitten vetäisin koko ratakierroksen (400 m toim.huom.) juosten, eikä edes polvessa tuntunut pahalta. Siis kertaan vielä: vuosi sitten kesällä matelin eteenpäin kuin etana - nyt juoksin ratakierroksen ihan vain kokeillakseni, miltä se tuntuu - no hyvältähän se tuntuu! (Etanat valkosipuli-yrttivoissa - nam)
Vatsavaivat - siis mitkä? Kuten tuolta historiaosuudestani voi helposti päätellä, on minulla ollut elämäni aikaan varsin runsaasti selittämättömiä vatsanväänteitä. Noin kymmenkesäisestä vatsaa on vääntänyt - päivittäin - eikä allergiatutkimuksista siis mitään allergioihin viittaavaa löytynyt. Karppauksen aloitettuani kului viikko ja vatsavaivat katosivat kokonaan. Tähän liittyen olen karppiaikanani tehnyt muutaman kokeilun eli syönyt leipää. Sitä vatsakramppien määrää! En ole aikonut enää kokeilla leivänsyöntiä uudestaan. (Sitäpaitsi olen aina pitänyt leivänpäällisistä enemmän kuin leivästä)
Liikunta - kauan kadoksissa ollut rakkauteni! Lapsena ja nuorena olin aktiivinen ja monipuolinen liikkuja - aina polven vammautumiseen asti. Kipu opetti minut rauhoittumaan ja hiljentämään vauhtia. Niin liikkuminen väheni ja paino alkoi nousemaan. Polven lopetettua monivuotisen äykkäröintinsä olen alkanut taas liikkumaan. Erityisesti kävelyä, vesijuoksua, jumppaa, geokätköilyä ja uintia.Tanssiakin meinasin taas kokeilla. Polven viimeksi leikannut ortopedi totesi, että minun kannattaa unohtaa pallopelit ja juoksu asfaltilla. Onnekseni ne eivät ole maailman ainoat liikunnan lajit.
Uni ja nukahtaminen. Kyllä - olen jännittäjätyyppi - eikä nopeasti nukahtaminen ja sikeästi unessa pysyminen ole ollut suurimpia vahvuuksiani karppausta edeltävässä elämässäni. Lasten syntymän jälkeen nukuin vielä aiempaa huonommin, sillä tuo nukahtaminen oli vaikeaa. Stressin puskiessa päälle oikein urakalla oli joskus vaikeaa nukahtaa ollenkaan. Siinä sitten saattoi käydä niin, että perjantaina - hyvin valvottujen yöunien jälkeen nukahdin töissä tietokoneelle - kesken nakuttelun.
Nyt nukahdan minuutissa ja nukun yöni sikeästi putkeen - oli sitä stressattavaa tai sitten ei. (Salaisuuteni on: villasukat ja peitto korville.)
Mielialan muutos parempaan päin. Olen aina ollut sellainen vähän maanis-depressiivisyyteen taipuvainen tapaus. Yyberenergisiä kausia on seurannut synkistelyä ja jaksamattomuutta, oman peiton alle käpertymistä. Kärsivällisyys ei ole kuulunut hyveisiini - ainakaan kaikissa sosiaalisissa ongelmatilanteissa. Mielialan muutos oli havaittavissa jo viime syksynä aika radikaalisti - normaalin syyssynkistelyn tilalle tuli yyberenerginen kausi ja se jatkuu vaan. Olen rauhoittunut enkä hermostu enää niinkuin ennen, jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaisesti. Olen laittanut tämän kokonaan ruokavalioni piikkiin, sillä juuri muut asiat eivät ole viimeisen vuoden aikana muuttuneet elämässäni.
Listani on aika pitkä eikä kaikkia asioita voi tähän kirjoittaa (tämä ei ole vain aikuisille tarkoitettu blogi ;) ), mutta esimerkiksi ihon paraneminen ja hiusten tuuhentuminen on tuohon ulkonäköpuoleen lisättävä. Hemoglobiinitasoni on parantunut 20:lla ja pääsin jopa ensimmäistä kertaa elämässäsni luovuttamaan verta sen vuoksi. Verenpainetasot ovat laskeneet hyvälle 65-70/110-120 - tasolle (n. 30 pykälää kummatkin) ja sen kyllä huomaa. Jatkossa meinasin otattaa karppauksen ensimmäisen vuosipäivän kunniaksi veriarvoni, joihin palaan siis myöhemmin tänä syksynä tässä blogissani.
Kyllä näitä karppaukseni hyviä puolia lisääkin löytyy jahka hieman mietiskelen. Palaan asiaan, jahka jotain kirjoitettavaa keksin
Ulkomaillaoleskeluni takia olemme viime aikoina tavanneet harvakselaan niin että useampi kuukausi on aina päässyt vierähtämään tapaamiskertojen välissä, ja sinussa tahaphyunut muutos on ollut erittäin helppo havaita. Enkä puhu nyt vain ulkoisesta, vaan kyllä myös se psyykkinen puoli heijastuu ulospäin. Tosi hienon ja inspiroivan elämänmuutoksen olet kyllä tehnyt!
VastaaPoista