Uusi vuosituhat, uudet kujeet - no ainakin minä luulin niin. Ahkera painonseuranta kääntyikin painonnousunseurannaksi heti nollavuosien alussa, kun raskauden myötä paino humahti 33 kiloa ylöspäin aina 110 kiloon asti. Vielä kuukautta esikoiseni syntymän jälkeen painoin 102 kiloa ja niin alkoi taas kerran painon ankara pudotus - tällä kertaa Kutraamalla ja jumppaamalla.
Painoni sain parhaimmillaan putoamaan aina tuonne 88 kiloon asti seuraavien vuosien aikana. Tosin yhtä, ihanaa, alamäkeä se ei suinkaan ollut, vaan samanlaista jojoilua kuin ennenkin. Uusi vuosi - uudet lupaukset ja kas kummaa - kevätauringon kirkastuessa laihduttamisinto lopahti. Joka kerta sama juttu.
Kului pari vuotta ja uusi raskaus alkoi. Paino nousi taas sinne 110 kiloon ja olo oli raskas vielä raskauden jälkeenkin. Paino oli tasan 99 kiloa ja jälleen jokavuotinen jojoilu alkoi. Paino putosi parhaimmillaan aina 90 kiloon - palatakseen taas joulun aikaan takasin satasen pintaan. Polvikin alkoi vihoittelemaan uudestaan ja niin sitten viime keväänä se leikattiin viidennen ja toistaiseksi viimeisen kerran. Lääkäri totesi leikkauksen jälkeen, että " Nyt olisi hyvä pysyä kaukana leikkauspöydältä. Nivelessä on nivelrikko kahdella pinnalla ja kierukka on kuin märkää pahvia."
Koko kesä 2010 meni ontuessa paikasta toiseen. Paino huiteli satasen molemmin puolin ja pari vuotta aiemmin alkaneet astmaoireet eivät helpottaneet. Eläkeläiset painelivat rollaattoreineen vauhdilla ohitseni. Minä kymmeniä vuosia nuorempana raahustin eteenpäin h i t a a s t i . . . Vihdoin kesän lopulla sain itseäni niskasta kiinni. Ensin aloitin fysioterapian, jolla pistetään jalka kuntoon. Kuukautta myöhemmin olikin vuorossa ravintoremontti.
Näin pääsemme viimeiseen vaiheeseen painohistoriallisessa katsauksessani.
Olin jo jonkin aikaa seikkaillut netin erilaisilla laihdutussivustoilla ja törmännyt karppaukseenkin jo pari vuotta aiemmin. Kiinnostukseni VHH- elämää kohtaan kasvoi koko ajan, mutta vanhat pinttyneet ajattelumallit estivät tarttumasta sitä kuuluisaa härkää sarvista. Viime syksynä sitten kokosin rohkeuteni. Aloitin lukemalla Antti Heikkilän Ravinto & Terveys -kirjan. Aktivoiduin myös Karppaus.infon foorumilla ja aloin ahmimaan karppikirjallisuutta - ja tietenkin maukasta karppisapuskaa.
Viime syksyllä karppauksen aloittaessani painoni oli 99 kiloa. Nyt se on 80 ja karppaus jatkuu edelleen. En ole koko aikuisiälläni voinut näin hyvin, vaikka ihannepainoonkin on vielä 10 kiloa matkaa. Painoa huomattavammin on muutoksia tapahtunut mitoissa - esimerkiksi vyötärönympäryksestäni on lähtenyt karppauksen aikana 21,5 cm. Samansuuntaisia tuloksia on myös muualta kehossani. Karppaus on mun juttuni ja suosittelen sitä muidenkin kokeilemaan, jos haluaa muuttaa itseään parempaan suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja???